Mutta kenen kanssa..?
Noh, tietenkin pikku ponien eli pollen ja vaavin.
Viime kuun lopulla tuli niiden kanssa yhteistä taivalta vuosi, ei se ole lukuna paljon, mutta tuntuu, kun ne olisi ollut meillä aina.
Aika vähän "isoja" juttuja niiden kanssa on tapahtunut, mutta sitäkin enemmän olen oppinut monenlaista niiden kanssa tässä vuoden aikana. Varsinkin varsa opettaa monenlaista, se on ihan erilaista elämää kun vanhan ja "viisaan" :D pollen kanssa.
Jokainen ei saa tai pääse kokemaan varan omistamista tämän ikäisenä, kuin minä.. Tämä on hyvä kokemus, ihan muutakin elämää ajatellen. Tietenkin varsan pitäminen ilman sitä, että kumpikaan vanhemmista ei tietäisi hevosista tai itse olisin ihan aloittelija ei tulisi kuuloonkaan. Varsa kun ei ole mikä vaan poni tai hevonen, sitä pitää osata käsitellä sekä opettaa.
Polle oli jo 20v meille tullessaan ja varsa vasta 1,5v. Ne tuli samalta tallilta. Lähettiin hakemaan niitä aamu-yöstä koska sinne ajoi traikun kanssa yhteen suuntaan kahdeksan tuntia ja takasin päin taisi ajaa vielä pidempään, kun jouduttiin pysähtelemään kattoon ponien tilannetta. Matkaa tosiaan oli ihan kivasti, mutta lähdettiin matkaan kuitenkin, ajatus tuli ehkä vähän nopeeta ja sillai katso äiti tuossa olisi kivoja pikkuponeja meille, kun ilmoituksen netistä löysin :D hetihän sinne oli soitettava. Poneja oli kauheasti jo kyselty, mutta jotenkin vaan sitten heidän omistaja tykästyi meihin... Joten se oli sitten sovittu. Matkaan lähdettiin jo heti seuraavalla viikolla.
Kumpikaan ei ollut ehkä senmosia täydellisen näköisiä tai käytökseltään, mutta tiesin että kaikista hevosista/poneista saa niitä, kun vähän heihin käyttää aikaa... Eipä nuihin karvapalloihin voinut olla ihastumatta. :D
Ostettiin siis ponit ratsastuskoulusta, joka oli juuri keväällä lopetellut toimintansa ja kesä aikana ne myi sitten poneja ja hevosia pois. Polle, vaavi ja hänen oma ratsunsa oli viellä jäljellä. Polle tuli meille siis viettään eläkepäiviään, ei enää kunnon ratsastukseen, sillä kun on takanaan kova raviura ja ratsastuskoulu tausta. Polle on niin maailman kiltein halinalle pikkulapsille alkeiden opetteluun. Itsekin olen sillä pari kertaa mennyt, mutta en enempää, se on kunnon ratsu-uransa tehnyt jo päätökseen ja saa nauttia elämästään lasten talutusponina sekä seura heppana.
Varsa taas oli "hankala" tapaus heidän mielestään ja pelkäsivät myydä sitä kenellekään sen takia että oli hankala, mutta luulen ettei varsalle paras paikka kasvaa ole mikään ratsastuskoulu. Meille tullessaan se jatkoi samoja "tyhmiä" juttujaan, mutta lopetti ne ajan kanssa. Sitä ei voisi enää uskoa samaksi, mitä se oli kun tuli meille! :) silloin se oli lihakseton ruipelo ja pieni tihulainen.. Mutta mitä voi olettaa varsasta, joka on saanut elää kuin "pellossa". Ilman rajoja ja huomiota, ja vaavi rakastaa sitä että sen kanssa ollaan ja touhutaan. Hän itse sanoi meille, että vaavi toimitti koiran virkaa. :D
Varsasta on kasvanut kyllä ponteva, lihaksikas oripoika :) josta varmasti tulee kiva harraste poni. Laidun teki todella hyvää pojalle, se sai olla neljä kuukautta laitumessa ja odottaa tulevaa treenikautta eli tätä syksyä. Kovat treenit alkaakin sitten vasta keväästä kun poika täyttää jo 3v! Oiii.. Se on niin iso poika kohta<3
Tähän mennessä sillä on ollut jo satula päällä, suitset, kuolaimet, osaa liinassa kaikki askellajit, loimet sun muut.. Ei mitää sano mistään :) fiksu poika! Jopa isäni joka ei ole hevosihmisiä pärjää varsan kanssa. Kavioiden nostot, käytävällä seisominen molemmin puolin kiinni, pesut sun muut onnistuu.
Paljon on poika siis jo oppinut tässä vuoden aikana ja varmasti tulee oppimaan vielä lisää. :) yksi hyvä opettaja varsalle on myös polle, nehän siis tarhaa yhdessä. Varmasti tuon pollen lempeä luonne "tarttuu" vaaviin. Sekin huomaa ettei asioista tarvitse tehdä numeroa ja kaikki on hyvin. Täytyy kyllä saada videota joskus kun varsa päästele tarhassa meneen, se on niin upea! Häntä tötteröllä ja jalat lentävän ilmaan, kun arabilla.
Polle on meidän oma sen elämän loppuun asti se on varma, myydä sitä ei ikinä eteenpäin! :) varsan haluaisin myös pitää itselläni, mutta katsotaan miten tilanteet etenee. Useamman hevosen pitäminen kun ei ole halpaa, varsinkaan kun on varsa ja kaiken järjen mukaan mun pitäisi kaikki itse maksaa, kun olen jo aikuinen, mutta onneksi vanhemmat auttaa :)
On se kiva kattella noiden kahen pienen elämää tässä pihapiirissä, varsinkin kun ollaan yritetty pitää ne mahdollisimman luomuna.( en tarkoita kuolaimettomuutta tai tuommoista..) Taas kun menen laikan luokse niin siellä asiat on taas ihan erilailla.. :) mä haluan pitää mun hevoset mahdollisimman luonnollisesti, mutta aina se ei ole mahdollista, niin kuin laikankaan kohdalla. Joskus kun Laika jää kevyelle käytölle, sekin pääsee elämään niin luonnollista elämää, kun se on sen kohdalla vaan mahdollista. :)<3 Laika on sen ansainnut!
Nämä pikkuset tuo joka päivä jotain uutta päivään. Ne on vaan toisille pieniä poneja, mutta meille ne on hyvin tärkeitä, perheenjäseniä! Moni luulee, että ne on äiti ja varsa :D ne oli varsinkin aluksi todella "kovaa" toisissaan kiinni. Tarhassa kulkivat, kuin majakka ja perävaunu. Onhan ne vähän saman näköisiäkin, ainakin väriltään. Nykyään ne on enempi veljeksiä tai hyviä kavereita, ei niinkään enää isä ja poika, mitä ne oli tullessaan. Kaikki hevoset on niin erilaisia luonteeltaan, että on hauska seurata noita kaikkia kolmea omaa joka päivä ja katsoa miten ne toimii eri tilanteissa. :)
Semmoinen ihminen joka ei ole ollut hevosten kanssa tekemisissä, ajattelee helposti, että ne on kaikki "vaan" hevosia, samoin ajattelin minä vielä jokusia vuosia sitten.. Sen jälkeen kun sain laikan ja olen sen kanssa kohta yhteistä taivalta matkannut kuusivuotta, on tämä asia muuttunut täysin. Ne ei ole vaan hevosia, vaan yksilöitä!
Helposti shetukoita, mitä pollekin on puhutaan vain ponina, mutta meille se on enemmän, ei vain pelkkä poni. Tosi rakas pieni nappisilmä<3 polle ja vaavi saa samanlaista, yksilöllistä hoitoa, kuin kuka muukin hevonen, ei niitä ole laitettu pihattoon ja ruokita vaan sinne, eikä tehdä muuta.Ne asuu tallissa yöt ja niillä tehdään kaikenlaista. :) varsa tekee omia hommiaan kohti aikuisuutta.. Ja polle omiaan, opettamalla pienille miten hevosia käsitellään.
Kesällä oli aivan ihana katsoa yöllä (kun oli yhtä valosaa kun päivällä) keittiön ikkunasta kahta tyytyväistä ponia isolla laitumella ilman riimuja tai muutakaan.. Aidat meni jossain kaukana, tuli ihan villihevosten vapaus mieleen.. Voiko olla tyytyväisempiä hevosia.. Ei!
"Meijän luomuperunat"! ;D
Jos haluatte tietää näistä poneista lisää tai saada useammin postauksia, niin laittakaa kommenttia :)
Vaavi, eihän tästä voi olla tykkäämättä, eihän? :)