VARUSTEPOSTAUS osa. 1

Ajattelin tässä lomalla ollessani tehdä teille aina paljon toivotun varustepostauksen :)  

Ekassa osassa tulee suojat! ( erikseen tulee vielä pintelit, bootsit ja kuljetussuojat). 

   Eskadronin takasuojat 2kpl ->    kotikäytössä. 

Tämmöiset jotkut equi-quard suojat 2kpl, kotikäytössä. (Jos joku haluaa, niin nämä on myynnissä ihan pikkurahalla. )

 Equi-quard:in silee suojat 4kpl. Nykyään käytän enempi maastossa ja tarhasuojina. 

Vereduksen ruskeat nappisuojat 4kpl. Käytän kisoissa ja valkuissa. 

Nämä on kans vereduksen suojat 2kpl. Käytän kotona. 

En ehtinyt pesemään suojia kuviin, mutta pääasia kai, että näätte edes vähän millaisia varusteita laikalla on. 

Pidemmittä puheitta tässä olisi eka osa ja valitettavasti tästä nyt puuttuu yhdet vereduksen mustat nappisuojat eteen, jotka on meillä kotikäytössä , ne oli juuri kuivumassa, joten unohdin kuvata ne :D mutta kaikki ny taitaa tietää millaiset ne on, joten ei niissä mitään erikoista ole. 

Sanomattakin selvää, että mun ehdoton suosikki merkki on suojissa veredus, muita en enää paljon käytäkään. 

Mitäs te pidätte vereduksen suojista? :) ja mitä merkkejä te suositte suojissa? Sekä Mitä olette mieltä ekasta varustepostaus osasta?  

Topilla ratsastusta...

Pitkästä aikaa ei satanut lähes koko päivänä... Paitsi tietysti juuri silloin, kun ratsastin, tuli päivän ainut sadekuuro. :/ Onneksi se ei sentään kauvaa kestänyt. 

Ratsastamaan lähdin ihanassa auringonpaisteessa vain toppi ja ratsarit jalassa. Yleensä saa pitää villasukkia ja kolme paitaa päällekkäin. : D 

Fiilis oli jo ratsastamaan lähtiessä hyvä, joten uskoin treenien onnistuvan. 

Tällä kertaa en verkannut laukassa vaan ravissa. Keventelin ponia ravissa rennosti kenttää ympäri "ilman" paineita, saaden sen heti alusta asti rennoksi. Aloitin heti niillä siirtymisillä. Ensin oikeaan suuntaa joka meni viimeksikin paremmin. 

Ratsastin hetken ravia taivutellen keskiympyrällä. Sen jälkeen aloitin ratsastaan siirtymisiä ravista->käyntiin ja käynnistä ->raviin. Aluksi ei taas onnistunut, mutta hetken päästä "palaset loksahti paikoilleen" ja siirtymiset onnistui hyvin. Ne oli pehmeitä ja poni oli rento. Koska ravi käynti siirtymiset onnistui noin hyvin, otin melkeinpä heti laukka ravi, ravi laukka siirtymiset. Ne onnistuikin melkein heti! Vau :) pitkästä aikaa onnistuttiin näin nopeasti.  Kyllä olin yhtä hymyä tämän jälkeen..  Yleensä on nimittäin mennyt vähintään se vartti, että olen saanut kirahvilta muistuttavan ponin edes jotenkin hidastaan. 

Päätin tehdä välissä muuta tehtävää ennen kuin otan vaikeamman suunnan. Vähän väistöjä ja avoja, jotka jumppaa ja "avaa" mukavasti ponia. Varsinkin kyljistä, jotka jää helposti "taipumattomaksi". Tein pitkästä aikaa myös pari etu-ja takaosakäännöstä. Meinasi olla molemmilla vähän hukassa koko homma, mutta ihme kyllä me siinä onnistuttiin hyvinkin muutaman kerran jälkeen. :D 

Vasempaan suuntaan aloitin ihan vain ravaamalla ympyrällä ja taivuttamalla ponia sisälle ja ulos. Sen jälkeen aloin tekemään siirtymisiä ravista käyntiin. Aluksi taas poni nosteli päätä ylös siirtymisissä ja oli jännittynyt. Ratsastin tiiviimmin istunnalla ja tuin pohkeella, niin tuli muutamia todella kivoja siirtymisiä. Päätin ottaa heti perään ne laukka ravi siirtymiset, nyt kun poni tuntui olevan aika kivasti pohkeella. Aluksi tietysti taas poni kokeili, että onko pakko laskee raville ja kisko päänsä taivaalle. Ei auttanut muukun ottaa poni kokonaan pysähdykseen ja rauhoittaa se. Poni yritti heti laukalle, kun hiukan hölläsin ohjasta. Odotin vielä hetken että poni rauhoittuisi ja otin sitten käyntiin. Otin vielä muutaman käynti->ravi siirtymisen ja sitten vasta uudestaan laukka ravi siirtymisiä. Ei taas ekat ollut mitään parhaita, mutta sitten tuli itselle se fiilis, että nyt loppu! Kyllä me osataan, nyt me onnistutaan. Kun ratsastin oikeasti "täysillä" ja keskityin siihen, että se poni oikeasti kuuntelee mua, niin alkoi homma toimiin ;) Vau! Tuli  todella hyviä siirtymisiä. Parhaita mitä on hetkeen tullut vasempaan suuntaan. Koulupistetaulukossa oltaisiin saatu 7-8!  Jälleen hymyilevä ratsastaja ;) 

Päätin ratsastaa ponia vielä laukassa. Muutamat vaihdot ja väistöt. Vatsalaukussa aluksi oli hakemista, mutta kun muistin tukea ponia pohkeella, niin alkoi hyvin sujumaan. Ei olla taas hetkeen tehty vastalaukkoja, tarvisi niitäkin tehdä useammin, jotta ne olisi "rutiinia". Yhdessä vaiheessa ne kuulu melkein päivittäin edes jotenkin meidän treeniin, mutta nyt taas on vähän jäänyt. Päätin kokeilla "riskillä" ottaa koko kentällä siirtymisiä, nyt kun poni oli niin hyvin pohkeella. En löydä sanoja edes siihen kuinka hyvä fiilis mulle tuli siitä, että onnistuttiin laukasta käyntiin siirtymään  Pehmeästi ilman päätä taivaisiin tyyliä ja vielä koko kentällä, kun meillä noi siirtymiset ympyrälläkin ravista käyntiin tuottaa ongelmia. Laika on aina niin energinen, että nuo siirtymiset ei ole mitään helppoja tai kauniin pehmeitä. Joten silloin, kun ne onnistuu todella hyvin pitää olla erittäin tyytyväinen. :) niin kuin tänään!  

Lopuksi vielä vähän ratsastin ponia ravissa ja se oli todella upea! Wow, fiilis oikein tuli. Otin vielä loppuun eteen alas ravit. Poni oli treenin jälkeen ihan hiessä ja vaahdossa. Kunnon taputukset ponille, oli meinaan tyytyväisen oloinen poni sekä ratsastaja :) kotona poni pääsi koko suihkuun ja laitumelle pitkästä aikaa hetkeksi, ihan ansaitusti. 

                          30.6

       Mukava tämä Suomen kesä... 30.6

Vain neljä vuotta yhdessä...

" vaikka olet nyt poissa, pysyt sydämessäni aina ja ikuisesti, en päästä muistoja menemään, niitä tuhansia kuvia ja yhteisiä hetkiä, niitä aurinkoisia ilmoja, kun kävellään metsässä, hetkiä hiljaisia, kun juokset nurmella, nyt saat olla vapaa ainiaan... "  olet muistoissamme <3 

Muistatteko vielä ihanan pienen koirani Rasmuksen?  

Noin neljä vuotta sitten syksyllä tuli mulle haave omasta koirasta. Meillä oli jo yksi, mutta se oli meidän koko perheen. Nyt halusin ostaa ihan omilla rahoillani itselleni talli/lenkki kaverin. Niinpä selailin netistä ilmoituksia ja mietin millaisen halusin. 

En halunnut rotukoiraa, vaan halusin mieluiten sekarotuisen. Niinpä keskityin enempi lukemaan sekarotuisten pentujen ilmoituksia. Meni monta viikkoa ennen kuin löytyi edes muutamia ilmoituksia mihin soittaa. Muutamia meni ohi siinä, että pennut oli ehtineet meneen jo kaupaksi.  

Vihdoin tuli pentue joka napsahti heti kohdalle, niin että halusin juuri sellaisen pennun. Kaksi tyttöä ja yksi poika jäljellä. Soitin sinne hirveällä kiireellä sydän hakaten, entä jos ne on mennyt jo.. Vihdoin hän vastasi puhelimeen ja sain tietää että yksi tyttö ja poika on vapaana. Halusin pojan! Varattiin se meille. 

Viikon päästä tästä marraskuussa lähdettiin hakemaan meille pientä 8vk pentua. Ilma oli huono ja matkaa oli yhteen suuntaan vajaa 200km. Vihdoin perillä meinas tulla ilon kyynel, kun katsoi tätä suloista pientä poikaa. Hän kertoi meille paljon pennusta ja sen vanhemmista. Sen jälkeen paperi hommat ja lähtö kotio päin maailman onnellisempana tyttönä suloinen vaavikoira sylissä. 30.10.-11--->

Koko kotimatkan pikkunen vaan nukku tuhisten mun sylissä. Kotona vaavi esiteltiin meidän toiselle koiralle ja ne tuli hyvin heti toimeen. 13.11.-11 vauvakoira täytti 10vk <3 Näytettiin vauvakoiralle vesikuppi.  Käytettiin pikkunen monta kertaa pihalla pissalla, että oppii heti pihalle hädälle. Hän näki meidän kanssa ensilumen 18.11.-11

Ensimmäiset viikot meni ihan tutustuessa kaikkeen uuteen. Pentu sai leluja ja oppi käymään paperilla, jos sisällä tuli hätä. 29.11.-11 pentu täytti 12vk. Vaihdettiin erilaiseen penturuokaan.  Pentu sai nimen RASMUS. Opeteltiin pikku hiljaa pantaan ja hihnaan. Vaavi oppi oman peti paikan. Meillä kävi tuttuja ja sukulaisia katsomassa pentua, jotta se oppii luottaan ihmisiin kunnolla. 

Pikku hiljaa ikää tuli lisää ja alettiin käymään lenkillä. Lyhyistä toki alettiin. Pentu oppi olemaan irti lenkillä. Leikittiin muiden koirien kanssa. Käytiin metsässä, kylällä, pellolla, uimassa jn. Yhden vuoden iässä opetin kelkan vieressä juoksemisen, joka olikin ihan parasta molempien mielestä. Pyörän vieressäkin Rasmus usein juoksi mielellään. Kokeiltiin ja opeteltiin kotona agilityä ja tokoa. Tehtiin kaikkea kivaa yhdessä, joka päivä! 

Vuodet vieri ja kolme vuotiaana Rasmus oli jo iso upea koira! :) täydellinen kaveri! Upea lihaksisto ja täysin terve, ei ikinä kipeä. Rasmus oli mulle hyvin tärkeä, se kuunteli jos oli murheita, se lohdutti jos harmitti. Ei koskaan kääntänyt selkäänsä vaan aina yhtä onnellisena lähti lenkille ja kuunteli kun kerroin sille asioita. Miten pieni karvainen koira voi saada niin hyvälle tuulelle, kun tulet esim. Kokeesta kotio joka meni juuri ihan metsään... 

Tänä vuonna sitten tuli mitä ei olisi ikinä uskonut näin aikaisin tulevan. Rakkaan koiran lähtö ikuiseen uneen..  Se on kauheinta mitä voi kokea, menettää jotain niin tärkeää ja rakasta!  Vielä aprillipäivänä, tuntu ettei kaikki heti uskonut tätä uutista todeksi, kun ajattelivat tämän olevan vitsi, mutta en vitsaili tällaisella asialla..  Tärkeintä kuitenkin minulle on se, että rasmuksella on kaikki hyvin ja sen on hyvä olla, ilman kipua!  "Joskus pitää luopua, jostain tärkeästä, jotta voi antaa toiselle uuden elämän" 

Se päivä eläinlääkärissä oli yhtä tuskaa ja kyyneltä, joka ei unohdu koskaan... Kuinka se katsoi minua viimeiseen asti! Sain kuitenkin olla tämän rakkaan rinnalla loppuun asti.. En unohda sitä kuinka se veti viimeisen henkäisyn ja sulki silmänsä.. <3 

Olen kiitollinen näistä mahtavista neljästä vuodesta en tule niitä unohtamaan koskaan, ihan kun olisin menettänyt palan sydämestä, oman lapsen <3 

I miss you..  

" Aikaa ei meille paljon annettu, mutta sitäkin enemmän ystävyyttä" 

" tunne on kuin puulla, jolta vietiin lehdet, järvi jolta vietiin vesi, taivas jolta vietiin pilvet, mutta minulta ette voi viedä sitä tärkeintä ~ muistoja! " <3 

          ~ 30.10.2011-1.4.2014 ~

               Eka päivä meillä <3

             Ekoja ulkoiluja :) 

     Kissaan tutustumista ;) 

                           1v

                           2v

                           3v

       Viimeinen talvi...  4v 

Yli 800 postausta...

Juhannus meni kylmässä säässä ei siitä enempää, en edes muista siitä mitään.. 

Kengät on pysynyt ponilla, ainakin vielä. Kopkop* bootsit varmasti auttaa asiaan, meinaan sen meno tuolla tarhassa on välillä "hiukan" rajua.

Laika tosiaan oli taas juhannuksen lomalla, tais olla neljä vapaata siis -_-' ja nytkin olen ehtinyt käymään vain keskiviikkona maastossa ja eilen kentällä. Tiistaina kävin vartin verran kentällä, mutta silloin satoi niin paljon, että ei siellä viihtynyt pidempään ja en siinä ajassa oikeastaan ehtinyt tekemään mitään järkevää. 

Mutta voisin kertoa eilisistä koulutuuppailuista. Menin kentälle vähän niin ja näin fiiliksellä.. Koska poni oli ratsastettu viimeksi kunnolla ennen juhannusta keskiviikkona eli yli viikko sitten. Laika on parhaimmillaan säännöllisellä liikutuksella ja ei tykkää yhtään vapaista. Tuntuu, että joudun aina "aloittaan" alusta ja se energia :s kun sitä on muutenkin ihan liikaa. 

Aloitin taas verkkaan laukalla. Ihan vain kenttää ympäri. Sen jälkeen päätin kokeilla toisenlaista tapaa millä saisin ponia rennoksi eli keventelemällä ravissa kenttää ympäri. Poni oli oikein kiva. Istuin alas harjoitusraviin ja päätin ottaa seuraavaksi meidän heikkouden eli siirtymiset. Teen yleensä niitä isolla keskiympyrällä, turhaa nimittäin lähtee edes kokeileen koko kentällä, koska ne ei meinaa onnistua edes ympyrällä. 

Tälläkin kertaa tätä tehtävää tehtiin yli puoli tuntia. Oikeaan suuntaan tajusin semmoisen jutun josta mulle on usein sanottu, että vaikka sulla on etenevä hevonen ei sitä pohjetta saa päästää irti. Se on mun paha virhe :/ nimittäin se vaikuttaa helposti moneen, kun hevonen ei oikeasti ole pohkeella. Jos en käytä pohjetta, niin silloin mun jalat on reilusti pois kyljistä, joka on väärin. Heti, kun muistin pitään ne jalat lähellä kylkee tuli siirtymisistä tosi hyviä! Olin todella tyytyväinen pitkästä aikaa siirtymisiin oikeassa suunnassa. 

Vasemmassa suunnassa poni yritti kyttäillä muualle ja kesti hetki, että sain sen pohkeella. Ravista käyntiin siirtymiset rupesi pikku hiljaa onnistumaan hetken ratsastuksen jälkeen. Laukassa taas oli enempi ongelmia, poni kun päättää, että hän ei halua laskee raviin. Jouduin todella kauvan tekeen siirtymisiä laukasta raviin, että muutama edes onnistu. Päätin kokeilla, että teen vielä pienemmällä ympyrällä siirtymisiä, jotta mun olisi helpompi hallita sitä. JES! Tämä auttoi. Vihdoin aloin saamaan poniin jotain kontaktia ja siirtymiset alkoi oleen jopa sitä luokkaa, että sain sen käyntiin asti pienellä istunnan merkillä. Tuota juuri hainkin ;) 

Lopettelin siihen siirtymis harjoitukset ja otin loppuun vielä ravissa hiukan avaavia avoja ja pitkästä aikaa myös muutaman ravilisäyksen. Ponille taputukset ja sen päivän treenit oli siinä. 

Alussa meinasi taas epätoivo iskeä noissa siirtymisissä, mutta sitten kun tuli niitä todella onnistuneita kohtia, niin ei voinut kuin hymyillä! :) kyllä ne sieltä vielä. Heti kun saan sen ponin energian suunnattua taas työntekoon. 

Eipä tässä muuta palaillaan.. Heippa! 

Ehkä siinä jäisessä mäessä onkin sulaneita kohtia, joiden avulla nousta ylös..

En jaksanut eilen enää myöhään tulla kirjoittamaan, joten nyt kun mulla on pieni tovi tässä aikaa niin teen tämän postauksen sitten nyt. :) 

Aloitan ekana tästä kenkä asiasta. Kysyin ensimmäisenä pääsisikö "oma" Kengittäjämme katsomaan tilannetta, mutta hän ei päässyt, soitin sitten yhdelle toiselle kengittäjälle jonka tiedämme, kolmanneksi soitin myös tutulle kengittäjälle joka on joskus meille irtokenkiä laittanut, sitten otin kengitysseppien sivuilta muutaman kengittäjien numerot ja soitin. Eka ei edes vastannut ja toinen on lomalla. Meinasi todella tulla epätoivoinen olo... Kukaan ei pääse ja Ponilta pitää ehdottomasti saada edes puolikas kenkä irti.

 Noh, otin vielä yhden numeron kengitysseppien sivuilta ja JES! Vihdoin tärppäsi. Kuudeskerta toden sanoo ;)  sain viimein Kengittäjän kiinni ja hän lupasi tulla, mutta illasta. Sanoin ettei väliä kunhan hän vain pääsee tulemaan. 

Viimein illalla kahdeksalta auto kurvasi pihaan ja Kengittäjä saapui. Otin ponin käytävälle ja Kengittäjä katsoi ponin kaviot läpi. Juteltiin siinä kaikenlaista kavioihin liittyvää ja siitä mitä teen ponin kanssa. Liikkuuko se hyvin, takooko, onko virhe asentoja jn. 

Ensimmäisenä hän irrotti kengät ja mietti miten tuo katkeaminen on mahdollista ja vielä noin. Mä vaan sanoin, että Laika on maisteri näissä hommissa. ;P laikalle laitettiin hitusen lyhyemmät kengät, koska nyt ne oli liian pitkät. Oli niin mukava kun hän kertoi mulle kaikenlaista ja selitti miten minkäkin pitäisi olla, itse kun näistä kengitys asioista en ymmärrä mitään. En ole ennen nähnyt edes niin paljon kaikenlaisia kengitykseen liittyviä välineitä. 

Laitettiin ponille myös hokkireijät, kun pitäisi niitä kenttäesteitä tässä vielä mennä hyppään. :) hän mittaili ja muotoili kaviot tarkkaan. Toinen etukavio on hiukan pystympi, mutta se ei haittaa mitään. Toki sitä korjataan, mutta pikkusen kerrallaan. Laikan mielestä nämä uudet Kengittäjän laitteet oli outoja ja jopa pelottavia :D esimerkiksi jalkatuki oli ihan hirveen pelottava aluksi. 

Kengätkin muotoiltiin tarkkaan ja naulat hän "piilotti" huolella. Todella todella hyvää, siistiä ja tarkkaan työtä! =]  hän laitto ponia kaksi tuntia, joten sekin kertoo jo tarkasta ja huolellisesta työstä. Rahaa meni reilusti, mutta sillä ei ole väliä, kunhan Laika saa parasta manikyyriä ;) 

Mulla on nyt hyvä fiilis siitä, että kengät tulee pysymään jalassa, mutta en silti koputa vielä puuta ;) katsotaan nyt. Ainakin alkuunsa poni saa pitää tarhassa bootseja sekä ratsastuksessa, jottei "liimat" irtoa heti. Niin ja ponin kengitys väliä lyhennetään jälleen viikolla. Sekin voi auttaa kenkiä pysymään. Muistinkohan sen ketoa, että tämänkään Kengittäjän mielestä kaviossa ei ole vika kenkien lähtöön, joka oli ihana kuulla! :)  mutta toivon, että silti nämä chian siemenet auttaa kavioainesta vahvistumaan. 

Noin, nyt sain kirjoitettua vihdoin tämän tärkeimmän asian ja sitten hiukan muita kuulumisia. 

Ponit joutu ainakin nyt joksikin aikaa tarhoihin, koska laitumet on ihan syöty ja jos ne talloo siellä, niin sinne ei kasva enää mitään, joten tarvis tulla vähän aurinkoa, että saataisiin vielä laitumeen ponnyt. Laika on tuossa tallin takana nurmitarhassa ja pikkuponit siinä vieressä hiekkatarhassa, joka ei tee pikkuisille yhtään pahaa, nimittäin ne on todella pullukoita : D  

Voi olla, että ponin epätasaisuus ratsastuksessa viime viikon loppupuolella on johtunut tuosta etukengästä joka oli katkeamassa. Laika kuitenkin on niin herkkä. Sen näkee kohta, kun lähden liikuttamaan ponia taas sitten pitkän vapaiden jälkeen. Harmittaa, kun tämä kesä on melkein ollut ponille pelkkää " lomaa". Toivottavasti edes ensi kuussa päästään sinne kisoihin! :) 

Palataan huomenna ratsastuspostauksen kera! 

Ihan kuin yrittäisi nousta jäistä mäkeä ylös..

Että näin.. Ei hyvin mee!

Seuraava postaus tulee vasta sitten, kun saadaan kenkääjä paikalle (toivottavasti) huomenna. Ennen sitä ei huvita kirjoittaa, ymmärrätte varmasti. Mun ei pitänyt tulla kirjoittaan ennen maanantaita, mutta oli pakko tulla infoamaan, jos postauksia ei tule edes alku viikosta, koska en yhtään tiedä koska saan kenkääjän paikalle. Mun tarttee muutenkin keksiä jotain tähän kenkä ongelmaan ja saada poni ens kuun aikana klinikalle kengitykseen erikois sepän luokse tai sitten jotain ihan sama,mutta tää ei jää tähän... Laikalla on aina pysynyt kengät jalassa ja ollut kaviot hyvät, mutta nyt on joku juttu... Ekana kokeillaan toista kenkääjää ja sitten mietitään lisää, joten seuraavassa postauksessa(toivottavasti) tästä lisää infoa... 

Ei taas...

Tiistaina kävin maastossa ponin kanssa, ajattelin että se on tehnyt nyt kaksi päivää niin hienosti töitä kentällä, että saa vähän tuulettaa päätään metsässä. Se tekee varmasti meille molemmille hyvää :) mutta se kostautui keskiviikon päivän ratsastuksessa ja paljon!

Poni ei ollut enää yhtään hyvä ratsastaa, liikaa virtaa ja toki siinä oli muutama ulkopuolinen häiriö kuten kissa joka pyöri kentällä :D mutta silti, miksen taas voinut muistaa, että ei olisi vielä kannattanut mennä maastoon, vaan jatkaa vielä muutama päivä kentällä työskentelyä ja vasta sitten.  

Aloitin taas verkkaamalla laukassa, mutta tein virheen minkä tajusin vasta ratsastuksen lopussa, nimittäin otin liian reipasta laukkaa. Oi, miksi? Kun tiedän että mulla on tarpeeksi energinen hevonen jo muutenkin. Koko ratsastus oli kuin raketin päällä koittaisi pysyä.. 

Tosiaan alku laukkojen jälkeen aloin tekeen ravissa töitä tai niin ainakin piti, poni vaan keitti niin paljon että eka 10min se muistutti ravi-laukka-ravi-laukka yhdistelmää :D mua nauratti ja samaan aikaan ärsytti... Kokeilin että annan sille melkein kokonaan pitkän ohjan ja yritän kevennellä sitä hetken rauhassa ravissa. Poni ihme kyllä maltto ja pysy sen jälkeen hetken rauhassa. 

Istuin harjoitusraviin ja päätin että me tehdään erilaisia kuvioita(esim. kahdeksikkoon, kiemurauraa) ja siirtymisiä vaikka puolituntia, kunhan saan sen ponin rauhottuun. Poni oli todella kyttäys päällä ja kaikki oli yhtä mörköä täynnä :D pari kertaa ainakin meinasin pudota... 

Jouduin meneen ainakin vartin verran ravissa, jotta sain edes muutamia hyviä pätkiä. En silti ollut yhtään tyytyväinen. En jotenkin päässyt taas istuun ja kaikki oli ihan plääh.. Levällään! Miksen osannut taas RATSASTAA. Juuri kun alkoi kaikki taas toimiin ja olemaan hyvin ratsastuksessa, niin heti alkaa meneen huonommin. Noh, toivottavasti tämä oli poikkeus kerta! :D ei ole mennyt ties koska näin huonosti. 

Laukkaa otin pääty-ymypärällä. Tehden siirtymisiä, mutta koska laukasta raviin siirtymistä ei tullut yhtään mitään päätin että noh,tehdään sitten taas alkuun käynnistä raviin siirtymisiä että saadaan edes ne toimimaan. Tätäkin meille vaikeaa tehtävää tehtiin yli puolituntia, poni vaan koko ajan "keitti" ! En yleensä halua luovuttaa asioiden suhteen, joten vaikka kesken alkoi satamaan päätin, että tämä tehtävä tehdään loppuun ja piste. 

Kyllä päättäväisyys kannatti, sain nimittäin molempiin suuntiin muutamat onnistuneet siirtymiset laukasta raviin. Tarvis taas mennä valmennukseen, että saisin apua siihen miten saan käytettyä tuon ponin järjettömän määrän energiaa hyödyksi. Se on nimittäin hieno piirre hevosessa, että se liikkuu itse eteen ja tykkää liikkua mutta, tarvis saada käytettyä sitä järkevästi tuossa liikutuksessa, toisinaan se malttaa sen valtavan energiansa käyttää liikkumiseen jolloin se on todella UPEE! Mutta välillä se menee tuohon kyttäilyyn ja mun kuskaamiseen ::D  jos tuossa juhannuksen jälkeen sitten. 

Otin loppuun ravit eteen alas. Poni ei ollut vieläkään väsähtänyt eikä rento, joten ratsastuksesta ei nyt jäänyt kovin hyvä fiilis, mutta välillä näin... Koti matkallakin poni oli ihan liekeissä vieläkin ja yhden peräkärryn luona teki "hienot" pomput... 

Kotona poni pääsi koko suihkuun ja karsinaan loimien alle kuivuun. Illemmalla päästin sen vielä laitumelle ja siellähän se tietysti vielä veti omat jumpat.. Huhu, tuota sen energia määrää! :D on se kuitenkin hyvä, että toinen nauttii elämästään. 

Eilen lähdin jälleen kentälle siinä toivossa, että poni olisi parempi. Noh, tuota poni oli yhtä räjähtävä kuin keskiviikkona. Otin taas verkat laukassa ja jouduin todella pitään ponia. Hetken aikaa tein käynnissä taivutuksia ja sen jälkeen aloin ravaileen. Poni oli jotenkin outo(ei yhtään rento) ja silloin päätin tulla alas ja tarkistaa satulan. Se on niiiin tarkka siitä. Noh, korjasin hiukan romaania, kun se oli jotenkin oudosti. Yleensä laitan huovan, romaanin ja satulan erikseen, mutta päätin kokeilla laittaa kaikki samaan aikaan. Nousin takasin selkään ja otin raviin. Poni muuttu heti! Oli taas normaali. :) ei yhtään jännittynyt vaan ravissa oikein mukava. Hetken ravailin tehden väistöjä ja siirtymisiä. 

Päätin laukassa kokeilla taas siirtymisiä. Olisi varmaan pitänyt jättää välistä.. Mutta kun halusin harjoitella niitä, koska siinä meillä on ainakin tällä hetkellä eniten töitä.   Noh, sehän meni taas niin, että puoli tuntia mentiin, että saatiin edes ne muutama ok siirtymiset. Päätin lopuksi tehdä vielä ravissa töitä, että tulee parempi fiilis. Mua niin harmittaa että nuo siirtymiset ei nyt onnistu, tuo poni ei malta ja miksen minä vain muista ratsastaa! Ääärhhh... 

Nytpä ainakin tiedän mikä on meidän suuri ongelma tällä hetkellä, jota aletaan tosissaan treenaamaan. :) suuntana vain siis jälleen ylöspäin!

 ~ Kyllä me vielä osataan, älä heitä hanskoja tiskiin taas~

Laika ei ole yleensä kauhean seurallinen tai huomion hakuinen, mutta eilen sillä oli ihmeellinen päivä :D ja se yritti hakea huomiota ihan millä keinolla vaan. Puoli tuntia hengasin sen kanssa karsinassa, koska se ei "päästänyt" mua pois. Se tunki turpaansa mun syliin, puhalteli lämmintä höyryä naamaan, nuuskutteli hiuksia ja nuoli käsiä. Hassu poni. Näinä hetkinä kun se itse hakee huomiota sen kanssa ehdottomasti pitää olla meinaan näitä sen oma aloitteisia huomion hakkuita tapahtuu ehkä kaks kertaa vuodessa. :D muutenkin se on semmoinen neiti että turhat lässytykset pois... 

Pikku vaavi on parina päivänä yrittänyt olla hiukan hankala aamulla laitumeen mennessä, en usko että pahuutta vaan siksi että sillä on kiire. Ekaa kertaa tarvitsi viedä se ketjulla ulos. Tänään se oli jo mukavampi kun huomasi, ettei kannata riekkua tai pääsee hitaammin ulos. Tosiaan eilen se hyppäs narunpäässä tikkuna pystyyn( on muuten todella kevyt edestä) ja veti ympäri. Siinä samassa se potkas mua jalkaan, onneksi kyseessä oli noin pieni ja kengätön poni. Kyllä sekin tietysti napsahti. Vaavi kuitenkin on niin nöyrä ja kiltti varsa, että se ei tee tahalleen mitään , mutta pienikun vielä on, ei kaikkea voi siltä pitää itsestään selvyytenä :)  

Mutta nyt tässä autossa istuessa sain tämän hyvin kirjoitettua loppuun, joten ei muuta kun HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE!! :)        P. S olkaa kiltisti, mutta muistakaa silti pitää hauskaa.. 

Niin ja älkää ihmetelkö jos postauksia ei tule, nimittäin blogi hiljenee juhannukseksi eli palataan vasta maanantaina kuulumis postauksen kera. 

Vesisadekaan ei estä meitä...

Sunnuntaina tein reilun tunnin koulutreenin kentällä ponin kanssa ja se oli lopussa tosi hyvä! :) alussa tehtiin taas vaan perus jumppaa ja lopussa ratsastin sitä hetken kootummin. 

Eilen lähdin päivästä ratsastamaan siinä toivossa ettei vielä ala satamaan, mutta tietysti mun tuurilla alkoi satamaan ja niin paljon että kotiin päästyä olin aivan litimärkä ::D hupparistakin olisi saanut rutistaa vettä vaikka kuinka..  No mutta jatketaan siitä pääasiasta eli ratsastuksesta. 

Meiltä on kentälle kuitenkin sen verran matkaa että pääsen heti perillä aloittaan työt. Olen vaihtelun vuoksi verkannut ponia nyt ensin laukassa. Yleensä otan ihan vain muutaman kierroksen molempiin suuntiin.

Poni oli todella energisellä päällä, joten päätin ottaa sen heti töihin. Aloitin keventelemällä ravissa muutamia ympyröitä, niin että asettelin ponia vuoron perään ulos ja sisään. Sitten istuin harjoitusraviin ja hain aluksi vain sitä omaa istuntaa ja rentoa kättä. Heti kun oma ratsastus oli kunnossa poni meni kuin unelma pehmeä, lennokas, käytti selkää, rytmi ja tuntuma! JES, näitä hainkin. Otin välissä vähän laukkaa ja poni yritti kuskata mua ihan kunnolla, joten poni vaan seis, rauhoittelu ja uudestaan. Laukka alkoi paraneen koko ajan, pöyristyi ja alkoi "rullaan" kunnolla.Otin takaisin raviin ja jatkoin tehtävillä, ensin muutamat väistöt ja avot.  Niillä lähinnä jumppaan ponia, kun niissä ei  kauheasti ole meille ongelmia. 

Alotin tekemään meille vaikeaa tehtävää jossa poni kuumuaa ihan hirveästi eli siirtymiset. Ihan vaan alotin muutamalla käynti ravi siirtymisellä. Poni tietysti hermostui, kun ei päässyt laukkaan, joten jouduin moneen kertaan pysäyttään sen. Jouduin tekeen monia toistoja jotta sain edes muutaman onnistumisen, kertaus on opintojen äiti ;) ravista laukkaan oli hiukan helpompi, mutta poni oli turhan räjähtävä, siirtymiset saatto toisinaan muistuttaa enempi raketin lähtöä. Saatuani muutamat hyvät lopetin sen tehtävän siihen. 

Kokeilin loppuun koota ponia niin paljon että se laukkasi lähes täysin takajalkojen päällä, niin kuin laukkapiruetissa ja Vau! En ole varmaan ikinä saanut koottua sitä niin paljon,kun eilen. Siitä ne piruetit lähtee ;P noh, ei ny sentään, mutta voidaan me tehdä meidän omia "piruetteja". Loppuun otin eteen alas ravit. Poni sai paljon taputuksia, oli se niin hieno! 

Jäi treeneistä kyllä niin hyvä fiilis, että voi olla ensi kuun tavoite jo se A kisoissa! ;) ainakin tällä hetkellä mulla on niin vahva olo meidän osaamisesta, vihdoin! Me osataan, me pärjätään kunhan minä muistan RATSASTAA!!! Poni osaa se ei ole siitä kyse, vaan mun pitää olla yhtä täysillä mukana, ei poni voi mua aina yksin tsempata mun pitää olla yhtälailla mukana menossa, jollei vielä enemmän. :). Nyt kun itsellä on kova halu treenata ja yrittää parhaansa, niin mikään ei estä, mutta kuitenkin yhä edelleen mikä on ollut mulle aina tärkeintä on se, että meillä molemmilla on kivaa! Joten me pidetään treenailun lomassa myös kivaa maastoillen, uiden, nurmikentällä baanaillen jn. 

Heinäkuussa käydään kisoissa, on mun synttärit ja festarit. Siinä ne tärkeimmät vissiin sitten on :D ainahan niitä extempore reissuja tulee, mutta niitä en tähän toki voi laittaa, kun en itsekään tiedä... 

Eipä tässä kai muuta palataan ja muistakaa laittaa erikoispostausideoita! :) 

Kyllä tästä vielä noustaan...

Vihdoin alkaa olemaan parempi olo ja sairastaminen takanapäin. Onneksi, nimittäin onhan tässä jo viisi päivää levätty ja vielä näin kesä aikaan, kun pitäisi olla pihalla tai rannalla, ihan missä vaan muualla kun sisällä..  Heti hotelli lomalta kotiin palattua maanantaina alkoi tosiaan tämä sairastaminen, ensi  huonolla ololla ja illalla alkoikin oksentaminen. Eilen pystyin ekaa kertaa kolmeen päivään syömään, niin että kaikki pysy vielä sisällä, jee! Kyllä tämä tästä taas... tänään on ollut jo todella hyvä päivä  eikä eilenkään hullumpi. ::)

Perjantaina oli pakko  nousta ponin selkään vaikka olo ei ollut vieläkään kauhean hyvä, nimittäin alkoi poni olemaan jo turhan haasteellinen kaikinpuolin. Laitoin ponille oikein maastosuojat jalkaan, "norsu"jarrut ja itselleni "rautaiset hermot" mukaan. Talutin ponin asvalttitien pätkän, ettei se ala vaan siinä riehumaan, koska kuitenkin siinä on paljon auto/rekka liikennettä. Hiekkatiellä pomppasin kyytiin ja poni oli heti lähdössä eteenpäin, joten otin seis ja odotin että se malttaisi hetken seistä. Laika rupesi steppaamaan, joten päätin että jatketaan eteenpäin ennen kuin se hermostuu kunnolla ja alottaa pomppimisen. 

Kävelin pitkän matkaa kyttäävän ponin kanssa joka selvästi keräsi painetta, tuntuu, että se kasvaa silloin 20cm :D kun pääsin mettäteille jossa ei mene autoja otin ravia. Poni alkoi pomppii etupää taivastakohti koska halusi tietysti laukata, olin vain itse rauhassa ja odotin että se lähtee eteenpäin. Pidin ponin lyhyemmässä muodossa mitä yleensä maastossa, jotta se on mulla koko ajan varmasti tuntumalla. Pitkään mietin otanko laukkaa ollenkaan, mutta tie jossa usein otetaan laukkaa oli todella hyvässä kunnossa, joten päätin että otetaan edes pieni matka. Eihän sitä virtaa muullakaan pois saa..  Alussa poni vaan pomppi innosta, kun se ei oikein tiennyt mitä olis tehnyt :D  Sain hiukan tehdä töitä, että poni pysy käsissä, mutta en voinut "päästääkään" koska en olisi saanut sitä enää takaisin. Positiivistä kuitenkin, että se ei pukitellut tai tehnyt laukassa muutakaan tyhmää. Sain sen jopa takasin raviin puolentoistakilometrin jarrutuksen jälkeen. 

Kotiinpäin poni keksi kaikkea jännää vaikka lähinnä vain käveltiin. Jouduttiin muutamia kertoja keskustelemaan voiko risun tai kiven ohitse kävellä. Mutta kunnon show'n se järjesti vasta kotipihassa :D nimittäin neiti pelkäsi maassa lappeellaan olleita lavoja ja jotain muuta sitten vielä lähempänä tallia. Ei voinut kun nauraa, ponin yrittäessä pakittaa ja pomppia karkuun. Äiti kävi jo kysymässä auttaako hän, mutta sanoin että ei selviän kyllä, pakkohan se on, ei mua kukaan siellä maastossakaan auta. Hetken siinä keskusteltiin, mutta lopulta sain ponin nätisti siitä menemään joka oli tarkoituskin, ettei se pääse siitä kun "koira veräjästä". :)  muuten se alkaa tekemään siinä kohtaa semmosta joka kerta. Hevoselle kun ei saisi periksi antaa. 

Eilen mulla oli ihan hyvä olo, joten päätin lähteä ratsastamaan ponin kentälle. Olin ihan varma että ratsastus ei suju yhtään, niin pitkän tauon jälkeen, mutta alun jälkeen palaset loksahti paikalleen. En vaatinut ponilta niin lyhyttä muotuo, kun tosiaan lomaa on ollut, joten aloteltiin mukavalla tavalla, ei niin tosissaan. Otettiin askellajit läpitte ja tehtiin vain ihan perus juttuja. Poni oli kyllä niin super kiva ja hieno, että otin loppuun muutaman pikku ristikon mihin tietysti poni vei mua 6-0 :D  heh! Pitää joku päivä mennä kunnolla hyppään estesatulan kanssa. 

Ponit nauttii laidun elämästään ja varsa siinä samassa 3kk lomastaan. Vaavi palaa työntekoon tosiaan vasta syyskuussa. Polle jatkaa töitään 9v tytön ensiponina ja Laikan kanssa tähdätään pitkästä aikaa kisoihin ;) jos nyt alkaisi vastoinkäymiset riittävän ja mekin päästäisiin radoille. Laika sai myös hotelli reissu tuliaisena hööksistä uuden kouluhuovan,koti suojat ja itselleni hanskat. Niin ja sain viime viikolla tilaamani chian siemenet laikalle. Innostuin niistä monien kehujen perusteella ja itse suosin ruokinnassa luonnollista joten täytyypi kokeilla itsekin ;)

Haluatteko saada niistä tarkempaa postausta, kun olen niitä hetken syöttänyt? :)  niin ja erikoispostaustoiveita saa esittää! 

Mulla piti viime viikolla olla estetunti mutta oli pakko perua se ukkosen takia, en nimittäin saanut ratsastettua Laikaa läheiselle tallille sillä ilmalla. Täytyy sopia uusi tunti joku päivä. Maastoestevalmennukseen mennään kanssa tässä lähiaikoina en osaa vielä sanoa tarkkaa päivää. Jee! Se on niin parasta :) 

Laika on siirretty takas "pihatto" (pääsee kylkeen sisälle ja ulos talliin) laitumeensa, kun se ei viihdy oikein ulkona niin saa sitten itse päättää missä on. Yöt ponit on ollut sisällä, täällä kulkee nimittäin jonkun verran hirviä, niin ei uskalla oikein pitää jos ne rikkoo sitten langat :/  

Mutta nyt lopettele tämän postauksen tähän ja lähden liikuttamaan Laikan. Heido!