Tamman saapuminen..2/3

Tamma eli Viivi haettiin 28.3.-16 reilu 2kk sitten. Matka ei ollut kovin pitkä ja se meni hyvin. Viivi muutti meijän silloiselle maneesitallipaikalle. 

Viivi on mukava käytöksinen kaikintavoin maastakäsitellä. Ekat päivät tamma sai olla ja tutustua rauhassa uuteen kotiinsa. Etenkin näin kun tamma oli juuri Suomeen tullut ulkomailta, tarvii antaa hiukan enemmän sitä totuttautumis aikaa, kaikki on niin uutta ja erilaista. Alkuunsa heti Viivi kengitettiin ja eläinlääkäri kävi. Hampaat katottiin/laitettiin, ne oli tosi hyvät. Katsottiin muutenkin ja otettiin verikokeet. Muutama arvo oli matalalalla ja ne nousi oikealla kuurilla. Keväällä Viivi sai matolääkkeen. Hieroja on käynyt nyt kerran kuussa, lihaksisto on tosi hyvää. Alusta asti on hyvä vielä varmistaa, että uusi stressi muutosta ensin ulkomailta Suomeen ja sieltä uudelle omistajalle eli mulle ei ole tuonut mitään uutta vammaa tai voinnissa poikkeavaa. Viivi oli tutkittu ennen Suomeen tuloa, eikä ollut huomautettavaa. 

Ekat päivät muistaakseni kävelyttelin tammaa liinassa ja juoksuttelin. Viivi on todella helppo ja osaava juoksuttaa, mutta ainut, että laukassa pitää ensin vetää "satakierrosta" pukkilaukkaa täysiä.. :D varmasti tietysti aluksi oli energiaakin ihan eri tavalla, kun ollut niin vähällä liikunnalla.. 

Pikkuhiljaa alettiin kapuaan selkään. Viivin kunto oli niin huono ja ollut pitkään kevyellä piti aloitella rauhassa.Aluksi ihan kävelyä. Seuraavaksi otettiin ravipätkiä mukaan. Sitten tuli se tamman kokeilu vaihe ja ajattelin, että hitto! Tuleekohan tästä mitään, mutta sain apua tähän tädiltäni, KIITOS vielä! Hänen avustuksella  päästiin aluksi yhdessä tästä ja sen jälkeen hänen neuvoillaan. Eipä jaksanut tamma kauaa kokeilla ;) tämän jälkeen päästiin lisään laukkapätkiä. 

Alkuunsa yritin päästä maneesiin yksin, jotta saisin rauhassa harjoitella. Myös hallinta oli "välillä", okei eli lähes kokoajan alkuunsa hukassa.. Aika useasti pääsinkin yksin menemään hallissa ja toisinaan oli yksi ratsukko samaan aikaan. Lopetin ratsastuksen alkuaikoina ennen ruuhkia. Pikku hiljaa alkoi löytymään ratsastukseen nappuloita, jolloin myös en vältellyt enää ruuhka-aikoja. Päästiin niin sanottuun normi rytmiin ja arkeen. Pikku hiljaa myös kevät sulatti kentän mennessään ja uskaltauduttiin kentälläkin ratsastelemaan. Ensimmäisinä päivinä ei otettu laukkaa, Viivillä oli muutenkin niin hauskaa :D juuri ennen muuttoa toiselle tallilla päästiin kentällä laukkaamaan ja "hyppään" muutama kavaletti.  Viimeisellä viikolla Viiville kävi "onnettomuus" tai sanotaanko tapaturma, jossa olisi ollut ainekset pahempaankin, se nimittäin tarhassa peruutti aitaan,pelästy ja potkas taakse, jolloin sen jalka jäi lankaan, Viivi sai paniikin , se pakitti tolppaan ja onnesta Viivi on niin vetreä, ettei tolppa rikkonut jalkaa tai mennyt jalasta läpi, säästyttiin vain langasta tulleesta haavasta ja pelästynyt hevonen... 

Kunto Viivillä on noussut tasaisesti sekä lihakset on "palautunut takaisin". Karva on parantunut tosi paljon, Viivi oli koko klipattu meille tullessa ja kylmän ilman takia kasvattanut "tuppoja" :D oli ihan hirveän näköinen... Sai kunnon loimituksen ja lämpöiset ilmat alkoi, lähti karva vaihtumaan. Koko hevosen olemus on muuttunut, päivä päivältä. Nykyään hän osaa olla niin prinsessa ;) kukahan on  pitänyt toista, kun "kukkaa kämmenellä" '; P

Alku elämä lähti siis tamman kanssa aikas mukavasti käyntiin :) kyllä siinä paljon ylä-ja alamäkiä oli, mutta nyt on menossa tasanen vaihe... Itsehän tiesin, etten sitä helpointa tai valmista hevosta ottanut, mutta se tuntu minulle sopivalta. Se on varmasti normaalia, että etenkin aluksi tuntui, että onko tää sittenkään se oikea ja teinkö väärän päätöksen. Uskon kuitenkin, että tämä on se oikea ja ajan kanssa, me päästään pitkälle, me lähdetään rauhassa hakemaan luottamusta, mitä näin herkkä tamma vaatii, aloitettiin sitten etsimään nappuloita. Nyt me harjoitellaan rauhassa yhdessä, käydään omaan tahtiin tunneilla/valmennuksissa, tuntemuksen mukaan. Mun tarvitsee ensin opetella ratsastaa tammaa, että saan siihen luottamuksen sen jälkeen voidaan mennä harjoitteleen muiden silmien alla. Ehkä ensi kaudeksi voidaan suunnitella jotain tavoitteita, kisoja sun muuta. Tänä vuonna meillä tavoitteet on ihan perus arjessa ja luottamuksen saamisessa

:) mutta tästä jatkan seuraavassa postauksessa...

                    Viivi laitumella :3

      Treenin jälkeen suihkua ja lämpöä ;)

        Nää on myös niin rakkaita mulle :3

 

Aika palata takaisin! 1/3

Olen pitänyt pitkän tauon, liiankin pitkän. Aika ei vain ole riittänyt sekä kuviot on muuttunut tässä aika moneen kertaan. En olisi kaikesta jaksanut kirjoitella, alkuvuosi oli aika mylläkkää.. Mutta jotta pääsette vähän kärryille kerron kyllä niistä teillä lyhyesti aluksi, miten alkuvuosi meni. Oltiin pidemmän aikaa selattu myynti/Yp ilmoituksia. Kunnes kesän/syksyn 2015 aikaa mulle löytyi pikkutamma, jonka olisi voinut myös ostaa, se oli meillä 3-4kk en muista edes enää tarkkaa, mutta se kaikki oli niin turhaa, hukkaa heitettyä aikaa, Heppa oli kipeä koko ajan, joten se lähti pois.. Sen jälkeen olin ilman hevosta, tai oli mulla onneksi Laika. Jatkettiin taas selailua sekä koeratsastuksia. Vihdoin löyty sopivan oloinen hevonen, jonka tiesin entuudestaan. Käytiin kokeilemaan se ja tykästyin heti. Heppa tuli mulle Yp.hen. Kerkesin sen kanssa hetken aikaa reenailee, kunnes piti tehdä päätös, ostetaanko se vai ei. Oman ja muiden tukihenkilöiden päätös oli selvä ja yhteinen, ei. Hevosella alkoi olemaan ikää ja kapasiteetti oli aika rajoilla jo metrissä. Jälleen ilman treenattavaa hevosta, joten jatkettiin etsimistä ja koeratsastuksia. Muutavia sopiviakin löyty, mutta rtg kuvat ei menny läpi. :/ jälleen jatkettiin..

Vihdoin löyty taas potentiaalinen kwpn 7v tamma, joka tuli mulle koeajalle pidemmäksi aikaa. Valitettavasti sekään ei ollut terve.. Ja taas oltiin ilman hevosta. Tämän jälkeen olin useamman kuukauden edes katsomatta myynti-ilmoituksia.

 Kunnes eräänä iltana töissä ruokatauolla, selailin nettiä... Vastaan tuli kauniista hevosesta kuva...  Se näytti tutulta. En kuitenkaan sen koommin enää sitä miettinyt sinä iltana. Kunnes aamulla mulle tuli asia taas mieleen ja menin katsomaan. Kuva kauniista tammasta vei myynti-ilmoitukseen. Mietin mistä se oli niin tuttu, mutta olin saman kuvan nähnyt ulkomaalaisessa myyntisivustolla tammikuussa. Olin silloin jo kovin kiinnostunut tammasta, mutta jätin ilmoituksen siihen, kun en uskaltanut lähtee ostamaan "sokkona" hevosta ulkomailta... Mutta nyt se sama tamma oli siirtynyt suomalaiselle välittäjälle (sydänsilmä hymiö) ! Kaivoin heti numeron ilmoituksesta ja soitin. Hän sanoi että hevonen on periaatteessa varattu/myyty, mutta jos tilanne muuttuu hän ilmoittaa. Olin tietysti harmissani etten ehtinyt ensin... 

Parin päivän päästä tuli soitti että kokeilijat kävi, eikä pärjänneet hepan kanssa, joten kauppoja ei syntynyt. Sovittiin kokeilu siis heti kahden päivän päähän, koska kokeilijoita oli muitakin. En olisi malttanut odottaa, mutta töihin oli mentävä ja vapaa oli tulossa.. Lähdettiin heti aamusta liikkeelle. Kun näin tamman sielä muiden joukossa, (jotka on myös myynnissä) rakastuin siihen katseeseen heti. Tamma oli muista erillään "häntä koipien välissä" ettei vaan jää muiden "alle".. Toinen on nii alistuvainen.. Hyvä kun uskalsi heinää mennä syömään. Laitettiin tamma tallissa valmiiksi, pakattiin se heppa-autoon ja lähdettiin maneesille. Ihan uskomattoman fiksu käsitellä, kaikki käy tyyppi, eikä mikää perus tamma. Ihan ruunamainen ;) rakastuin heti selkään mennessä, koko hevoseen.. Se olemus ja ratsastettavuus.. Se tulisuus ja laatu!  Tunsin heti, että tästä tulee vielä jotain. Viimeistään hyppäämisen jälkeen tajusin, että tästä hevosesta jätän tarjouksen. Kotimatkalla käytiin ABC:llä syömässä ja laitoin samalla tarjouksen. Se hylättiin... Nostin hiukan eikä edelleenkään hyväksytty. Sanoi että tarjottu on enemmän. Nostin kuitenkin vielä kerran tarjousta ja se meni läpi! Jahka pääsin kotio, jatkettiin kauppoja vielä tarkemmin. Asiat sovittiin, niissä meni jonkun aikaa ja vihdoin päästiin tamma hakeen, muistaakseni seuraavalla viikolla. 

Mahtavaa, kun myyjä oli rehellinen ja sanoi ettei se ole mikään helppo, vaan tulinen tamma ratsastaa, mutta jahka saatte luottamuksen "ei varmasti jätä sua yksin" ;) tiesin täysin siis mitä ostan.. Mikään ei siis ole tullut "yllätyksenä" hevosesta meille. Mikään helpoin se ei ole eikä tällä hetkellä isoille radoille valmis, mutta niin kuin sanoin myyjälle, ettei mulla ole mikään, kiire, tässä on aikaa vaikka ja kuinka (kuntoa ja lihaksia pitää kasvattaa ensin, ollut sopivan ratsastajan puuttuessa hetken jo kevyellä). Se osaa paljon ja kapasiteettiä on vaikka ja mihin (on treenannu esteitä, koulua ja kenttää). En halunnut mitään valmista tykkiä, vaan hevosen jonka kanssa kehittyä ja mennä molemmat eteenpäin. Arvostan hevosessa eteenpäinpyrkivyyttä ja tässä sitä löytyy. Tämä on tamma joka ei sovi kaikille, mutta tiedän että se on juuri sellainen mistä tykkään, herkkä ja fiksu. Onneksi osaan olla rauhallinen, Laika on opettanut sitä puolta mulle, tuon tamman kanssa pitää olla yhtä herkkä, kun se itse.kilpahevonen ;) kapasiteettiä on pitkälle! Viivi on ollut paljon miehen ratsuna, joten minä lyhyt jalkainen ihminen joudun tekeen töitä, että pystyn "korvaan" jalkojen pituuden muulla tavoin... Mutta onneksi Viivillä on vähän turhankin hyvä oma moottori ;D 

        Huhtikuu -16 Viivi :>

Nyt tamma eli  VIIVI on ollut mulla 2kk, mutta tuntuu, että se olisi ollut mulla jo pidempäänkin.. :)  

TuplaOnnet!

Myös meidän kaksi muuta ponia täytti vuosia.. Polle 22.5-> 23v ja iikku tänään 4v! 

OnneaOnnea!

   17.5-16  RAKAS pieni poni täytti 22v!

   

(Kuva otettu 7.2.-16)