Oikeastaan koko kesä on mennyt ratsastuksen osalta penkin alle.. Ei kisoihin päästy ja valmennuksiinkin silloin tällöin. Noh, joko ensi kausi olisi meitä varten? Näin on ainakin ajateltava.
Aloitellaan kuulumiset vaikka pikku iivusta. Se on ollut nyt reilu kuukauden laitumella. Tutut tarjosi meille mahdollisuutta viedä pikku mies heidän oriensa kaveriksi, joten totta kai innostuttiin. Mikä olisi varsalle parempaa, kuin kaverit, isot laitumet ja 24/7 laiduntamista, kunnon pihatolla. Tosin kohta kesä on jo ohitse ja haetaan iivu kotiin. Herra on saanut siellä nauttia ja lomailla, kerran kävin katsomassa, kun ukkeli sai hiukan köniinsä toisen laitumen orilta. Muuten olen antanut nauttia suomen lyhyestä kesästä ja viimeisestä "vapaasta" kesästä. Iivu kun täyttää ensi vuonna jo 4v jolloin ei pääsekään nauttimaan tuollaisesta löhöilystä koko kesää ;) vaikka on ihanaa varsan puolesta päästä sellaiseen paikkaan, niin silti alan kaipaamaan sitä jo kotiin. <3 noh, kohta....
Siirrytään nuorimmasta vanhimpaan eli polleen. Polle ja Laika oli hetken kaksistaan meillä kotona ennen lilin saapumista ja siinä ajassa, niistä on tullut super hyvät kaverit. Rapsuttelevat aina toisiaan! Tällä hetkellä Polle elelee leppoisaa eläkeläisen elämää, muiden heppojen seuralaisena sekä pikkusten opetusponina. Polle on kyllä mitä mahtavin opettaja, se kokemus ja luonne! Polle on muutenkin ollut nyt hyvässä kunnossa ja toivotaan että pysyykin, toki siitä alkaa huomaamaan pitkän iän esimerkiksi siitä että se olisi ympäri vuoden pitkässä karvassa, ellei sitä kilpattas kesäksi. Kokoperheen haliponi!
Laika, se mun silmäterä. Aina välillä on päästy treenaamaan ja sitten taas sairaslomalla.. Tälle kaudelle on riittänyt kaikenlaista. Poni on todellakin päättänyt että me ei kisata :D kaikki taisi alkaa keväällä.. Ensin pitkä kuntoutus laitumella tapahtuneesta rytäkästä, sitten muutama silmätulehdus ja nyt viimeisenä mutta ei vähäisempänä ollut tapaus johon viime postauksetkin liittyi. Olin välillä jo varma että tähänkö se meijän yhteinen taival loppu. Poni oli huonossa kunnossa, ikinä ei vielä ole sen kanssa ollut tätä tilannetta, että saisin pelätä, näenkö sitä enää huomenna, mutta onneksi kaikki meni parhain päin! <3 tosiaan tilanne jäi ns. tuntematon diagnoosi, eivät oikein osanneet sanoa varmaksi mikä on... Kipulääkettä suoraa suoneen, valvomista, kävelyä, Heinän mittaamista korren tarkkuudella... Huhu! Elämäni pelottavimpia hetkiä. Tällä hetkellä kaikki on sentään hyvin (kopkop*) ja selkään on päästy takas.. Katsotaan kuinka kauan... Nyt tietysti odottelen sitä kohokohtaa eli laskua! Ja nehän tunnetusti on hevosten kanssa ihan mukavia summia, mutta tärkeintä että poni voi nyt hyvin. <3 ei tiedetä syytä mistä tämä kaikki lähti, mikään ei ollut muuttunut edes.. Ell: vain sanoi, että näitä voi tulla, toiset reagoi pienenpäänkin juttuun voimakkaasti. Itse epäilin jonkinmoista tukosta ja näin lopulta ell kanssa puhuttua hän sanoi ettei se nyt varsinainen tukos ollut, mutta sen alku. Onneksi olin nopea reagoimaan tilanteeseen, nimittäin pahimmillaan tilanne olisi voinut viedä hengen. :/ toivotaan että tämä ei tule uudestaan... Eikä kiitos mitään muutakaan, alkaa riittämään jo.
Alkuunsa poni ei saanut rehua ollenkaan ja heinääkin varovasti, kunnes vatsa alkoi normisti toimimaan. Kaikki oli hyvin tarkkaa ja säännösteltyä, ekat päivät koppihoitoo ja sen jälkeen sairastarhaan. Pikku hiljaa muutama kourallinen vihreetä, jotta tottuu taas siihen. Ell nimittäin piti hyvänä, että poni pääsee laitumelle kunhan tilanne paranee, jotta pääsee paljon käveleen sekä syömään juuri silloin kun hevosella itsellä on tarvetta. Se on parasta hevosen mahalle. :) nyt poni jatkaa edelleen säännösstelyllä heinällä. Päivällä jos tilanne hyvä laitumella ja yöt tietysti sisällä heinäverkon kanssa. Rehut on jätetty edelleen pois lukuunottamatta vatsan toimintaan auttavia jauheita sekä öljyjä.
Tälläkin viikolla olisi ollut yhdet hyvät kisat, mutta ne jää tietysti pois kuvioista, niin kuin monet muut.. Mutta tavoitteena on syyskuun lopulla olevat kisat lähitallilla, katsotaan päästäänkö sinne vai mitä sitten hevosilla on.. Pääasia kuitenkin että hevosilla on asiat hyvin ja ne tulee kuntoon ! :) kisoja tulee ja menee...
Noh, vaihdetaanpa viimeisen hevosen eli lilin kuulumisiin, voisin aloittaa niin että ei hyvin me. Oikeastaan mikään ei ole sen kanssa mennyt putkeen ja selässä olen päässyt olemaan tasan kaksi kertaa.. Joten voisiko paremmin alkaa uuden hevosen kanssa? Katsotaan nyt mitä tässä tapahtuu, olisi nimittäin kiva päästä treenaan ja valmennuksiinkin. Kun eka asia saadaan selvitettyä tulee taas jotain uutta, Huoh... Kerron tästä myöhemmin lisää, kunhan saan itsekin asiat selvitettyä ja tehtyä päätöksiä.
Mutta näin "positiivisiä" asioita meille kuuluu, joten hiljaisuuskin on tainnut meille olla suotavaa ;) ei tämä huonompi jakso voi onneksi loputtomiin kestää, on sen hyvän jaksonkin joskus alettava... Kunhan ei ainakaan enää huonommin menis. :D tykkään kuitenkin kaikista meijän hepoista, niiden virheineen. Ne on vaa niin sopivia meille ja tykkään touhuta joka päivä tän kolmikon kanssa(kohta nelikon). Taas pitkään muiden tallissa hevostaan pitäneenä, on se kuitenkin kaikkein ihaninta saada hoitaan niitä kotona. <3 nii ja tarkoitus olisi ensi kuussa ajaa pikku e jotta pääsen itse kuskaan hevosia, kun perus kortti ei kahteen riitä.
Mutta näin, tälläistä tällä hetkellä :) tuttuahan tämä, elävien kanssa kun kuitenkin touhutaan, kaikenlaista voi tapahtua ja olla, siihen on vain totuttava..
P.s poni sai myös toissapäivänä riehuttua tarhassa etusen vuohiseen haavat, joten katsotaan, kuinka taas poni pääsee liikutukseen.
