keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Pää on tuuletettu...

Todella tarvitsin tämän irtioton blogin ääreltä, niin paljon tapahtunut kaikenlaista, että kirjoittamisesta ei tullut enää mitään.. Elämässä tosiaan tapahtu yhtä ja toista, myös hevospuolella. En kuitenkaan ala tänne kaikkea kirjoittamaan, siitä saisi tehtyä vaikka kuinka pitkän romaanin.. Pitäisiköhän sitä ihan tosissaan pohtia ja kirjoittaa tästä räväkästä elämästä kirja.. Hmm no ei sentään! En vaan osaa pysyä paikallani, vaan haen aina uutta haastetta elämääni. Tuossa yksi päivä tokaisin ystävälleni että mitä jos vaan lähdetään ulkomaille, myydään kaikki omaisuudet pois :D kaveri sano siihen, että nyt ymmärtää minua helpommin kuinka järjettömiä ideoita keksin..  Heh! Jotenkin tylsistyn asioihin nopeasti ja haen paljon uutta elämääni.. En kuitenkaan ole väsynyt elämääni, etenkään nyt kun aurinko vihdoin alkaa näyttäytymään.. Talvi ja syksy on niin kurjan pitkiä ja pimeätä aikaa, etenkin kun ei nykyään saada nauttia niistä kauniin paksuista lumihangista ja pakkasesta, en min toki mitää -20 pakkasiakaan toivo... Laskettelu kausi jää tänäkin vuonna turhan lyhyeksi. Tänä talvena olen ollut terve, en montakaan kertaa ole kärsinyt flunssasta, vaikka töissä niille altistuu päivittäin. Mun rakas vauva koira Zira täytti vuoden ja on niin "iso" neito jo.. Henkisesti kyllä mutta kooltaanhan se on pieni, ego sitäkin suurempi ;) onneksi se tulee loistavasti toimeen vanhempieni ison koiran kanssa, kyllä nuo koiratkin on laumaeläimiä ja viihtyvät toistensa seurassa.. Mulla on kauhea koirakuume päällä :3 mutta nyt täytyy kyllä jarruttaa, eläimiä löytyy jo ihan tarpeeksi..varmasti sitten kun Zira saa ekat pennut jää itselleni niistä yksi.  Onkohan se tämä kevään tulo kun päässä pyörii kaikki "kuumeet" koira, auto,hevos, muutto.. Huhu! Kaikkea voisi haluta, onneksi sitä lottovoittoa ei ole näkynyt.. Ostin muuten viime vuonna aika arvokkaan joululahjan nimittäin satulan, edellis vuonna auton.. Tänä vuonna varmaan asunnon :D  saas nähdä... Yritin olla etten osta nyt ponille mitään, se on taas kaikenlaista saanut. Aina kuitenkin tulee mieleen jotain mitä tarvitsee. Vai onko ne niitä saatava listalla vai oikeasti tarvitaan :D heh! Meillä alkaa olemaan niin paljon tavaraa ettei ne edes mahdu mihinkään. Olen laittanut paljon meille tarpeetonta tavaraa myyntiin, että saadaan tilaa (lue: saan taas syyn ostaa jotain uutta tilalle). FB kirppikset on parhaita tähän, vaikkei sielä aina ihan rehellistä peliä olekaan... Pari laatusatulaa olisi myös kaupan, vink vink ;)  koulu (Sydney) ja este(equipe). Kysy lisää jos kiinnostuit! Molemmat ollut erittäin vähällä käytöllä, kun ei vaan sovi meille..

Kävin nostattamassa ajokorttini jotta voin huoletta vetää kahta hevosta, ei tarvitse miettiä paino asioita.. Meijän traileri on jo sen verran iso. Täytyy muuten sanoo, että tuli vähän rahastuksen maku, 170€ koko homma, pidin sitä kyllä turhan kalliina! Mutta nyt se merkki on kortissa ja se siinä, vaikken ymmärrä mitä tuo raha, yksi teoriakoe  sekä ajokoe kertoo mun taidoista, mielestäni se pitää lähteä ihmisestä tunteeko olevansa valmis vetämään arvokasta lastia perässään tai onko siihen edes taitoja.. Näillä mennään, kaippa joku fiksumpi on näin päättänyt :) pitäisikö vihdoin siirtyä niihin itse pääaiheisiin eli  hevosiin. Iivari mun rakas varsa on myyty, sen taisin tänne jo kertoa, siitä on jo sen verran aikaa.. Polle asuu Laikan kanssa samalla paikkakunnalla, mutta nyt eritalleissa, kun tuonne maneesitallille tuli ruuhkaa.. Polle on mun serkulla yp.ssä ja nauttii elämästään pikkutallilla. Se toimi kevyessä köpöttely/ajokäytössä. Se on jo 24vuotias, huomaakin monesta jo sen suuren iän.. Toivotaan että se pysyy terveenä ja jaksaisi vielä vähän touhuta lasten kanssa... Eihän se toki enään täysin terve ole, mutta tuon ikäisellä jo vaivaa helposti onkin.. Se on vähän ollu kekkuli poni ja katkonut yhdet uudet suitsetkin tässä :D polle monin poni! Ulkoilu, liikunta ja hyvä heinä on vanhalle hevoselle parasta ja tietenkin hyvät heppakaverit joiden kanssa saa viettää sosiaalista elämää..

Mutta sitten Viivi, mun tuleva kilparatsu.. Kaikki oli vielä edessä. Suunnitelmia tehtiin, kansallisiin tähdättiin.. Yksi pieni tapaturma voi johtaa tähän, että kaikki on mennyttä.. Kaikki! Nyt se hevonen ei voi enää hypätä ei treenata.. Se vaan voi harastellen jatkaa elämäänsä.. Muta ei loputtomiin. </3 en pysty kirjoittamaan tätä ilman kyyneliä tai katkeruutta.. Väkisinkin mieleen tulee mitä olen tehnyt väärin elämässä että näin pahasti rangaistaan..? Mun rakkain tamma, silmäteräni. Viivi on mulla vielä, asiat on todella kovasti avoinna.. Tilanteen suhteen. En tästä sen enempää nyt kirjoita, en ole pystynyt vieläkään asiaa sulattamaan, joten jätän tämän asian käsittelyn myöhempään, sitten kun olen siihen valmis..  <3

Mites sitte Laika, se uskollinen pikku poni. Valitettava tosiasia on hänen kohdallaan myös se, että vaikka ikä ei tätä naista paina, ei meillä ole kuin max.kaksi kautta aikaa kilpailla.. Sitten se on ohi! Mutta tärkeintä on ponin terveys, se on onneksi ollut hyvä (kopkop*)!  Me ei treenata enää niin täysillä, me ei tehdä sen suurempia tavotteita, vaan mennään fiiliksen mukaan. :) musta tuntuu että se sopii meille molemmille paremmin kuin hyvin.. Poni teki viime kauden ihan huippu tuloksia kisoissa ja talven treenit on mennyt myös hyvin. Käytiin juuri klinikalla ja poni sai puhtaat paperit, vielä käyn sen kuvauttamasaa tässä lähikuukausina. Ei siis pitäisi olla estettä jatkaa treenejä tai kisailua. :) mulle menee hevosen terveys edelle ja jos näyttää siltä että ponilla ei paikat kestä niin se treeni ja kisaaminen jää siihen, tärkeintä on että tamma saa elää loppuelämänsä ilman vaivoja, terveenä ja onnellisena. Poni lähtee joka päivä mielellään töihin ja tekee työt aina täysillä, ilman kiukuttelua, siihen hieroja sano että kertoo jo paljon hevosen voinnista.. Onneksi on upea tukiverkko mukana tässä arjessa, tietää että jos jotain tulee voi soittaa ja kysyä apua (terveisin ylihysteerikkö hevosenomistaja)   poni on siis kaikinpuolin kunnossa avaamaan kisakauden! Joka tapahtuu lähikuukausina... Sen tarkemmin en tiedä, katsotaan miten työt menee ja miltä poni tuntuu.  En tiedä muistinko kertoa että Viivi ja Laika tavallaan vaihto paikkoja että Laika meni maneesitallille ja Viivi toiselle tallille, tämä tosin tapahtu jo syksyllä. Tämä oli hyvä vaihto, niin pääse sitten semmosen kanssa treenaan hyville pohjille jota pystyy.. Tänäkään talvena ei tulisi mitään ilman maneesia. Kiitos lumettomuuden...

Tällaiset sekalaiset kuulumiset täältä! Yritän nyt ehtiä useammin kirjoittelemaan kuulumisia.. Ettei joka kerta joudu kirjoittelemaan tämmöisiä sekavia monen sivunpostauksia :D

P.s sain tuossa juuri astmakiekon kokeilun -_-'







Poni sai leikkipallon :D




torstai 8. joulukuuta 2016

Kaikki ajallaan..

Blogi on tekemässä paluunsa.. ;)

Syyskuun -16 lopulta :) oli niin kesäistä..

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Ei riitä enää sanoja..

Tilanne on vieläkin hiukan avoin mikä tamman tilanne tulee olemaan.. Fakta on se ettei siitä tule enää kisahevosta ei edes harrasteheppaa! :/ nyt tutkitaan, voidaanko tamma astuttaa... Tai tuleeko siitä edes sillon tällöin köpöttelyhevosta vai jääkö siitä seuraheppa. Se on varmaa että tamma on ainakin syksyyn meillä laitumessa.. Se tuli suoraan klinikalta kotiin laitumeen. Mikäli se voi elää seurahevosen elämää, sen pääkestää sitä, niin se sa elellä meillä.. Muutokset kyllä mahdollisesti etenee, mutta varmuutta ei tiedä meneekö siihen kuinka pitkään, lopulta kuitenkin viimeinen vaihtoehto on ikuiset vihreät.. Katsotaan! Päätökset on nyt ammattilaisten käsissä. Kuvat ja tiedot tilanteesta on lisätutkittavana. 
Niin kauan kun tammalla ei oo kipuja ja se on tyytyväinen, niin se saa elää. Vaikke tamma olekaan maksanut 20000€, niin se on silti arvokkaampi kuin yksikään timantti tai rahanippu, sen eteen tehdään kaiki mitä voidaan(rahaa on kyllä jo palanut)..Mä olen sen hankkinut, ja kannan vastuun loppuun saakka, meillä hevoset on ystäviä ei pelkkiä urheiluvälineitä.. <3 vaikkei se ole hypännyt gp-tasolla, niin se on silti arvokas, kaikki hevoset on rotuun tai tasoon katsomatta arvokkaita, se on tärkeintä mitä itse näkee siinä hevosessa.. Katson hevosta aina luonteen suunnasta, en ajattele mitä se on maksanut...

     Mikä harmi, että kaikki menee näin.. 


Tilanne on varmasti huonoimmasta päästä mitä voi, mutta toivoa on vielä vähän.. Kaikkeen pitää tottua ja näin yli kymmenenvuoden hevosenomistaja "uraa" takanapäin osaa jo valmistautua kaikkeen..koskaan ei tiedä, mikä on se viimeinen päivä. Niin kuin ell sanoi, niin voi se varsakin esim.laitumella kaatua ja jalka menee poikki, se vaan kuuluu tähän elämään. Harmittaa kovasti että tamma on vasta 9v täyttänyt ja siinä on nyt jo kilometrit takanapäin... Niin epäreilua. 

Itsekin kävin juuri rtg kuvissa, mulla on  todettu vasemmasa olkapäässä vikaa(jatkotutkimuksiin mennään..) :D ollaan molemmat rampoja ;) 
 tää blogi hiljenee nyt aika paljonkin, kun ei ole hevosta käytössä,käyn silloin tällöin kirjoittamassa kuulumisia.. Jos haluatte jotain erikoispostauksia, niin laittakaa kommenttia. :)



" Jos kaikki romahtaa ja tarviit olkapään Mä lupaan olla tääl. Sua varten, sua varten. Ja vaikket sä aina nää, mä olen aina tääl Sua varten, sua varten.. Et yksin jää, et yksin jää.. Vaik kaikki romahtaa ja tarviit olkapään. Mä lupaan olla tääl Sua varten, sua varten. Mä tiedän et on vaikee irti päästää Ja vaikka päästäis, kelaa silti päässään, Et oisko pitänyt koittaa vielä sitä toista tietä..."- robin sua varten


Rakkain<3 





keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Huonoja uutisia! Pihatto vai taivas

Itsehän sen selvittää halusin, mutta silti se teki kipeää, todella kipeää.. Totuus siis. Viivin kisaura on ohi, meidän yhteinen kisaura on ohi, meidän estehypyt on ohi, meidän laukkaamiset on ohi, meidän kouluvalmennukset on ohitse, kaikki siis... Ei tule edes harrasteheppaa! Tällä hetkellä sillä ei ole kipuja, mikä on tärkeintä. Tämä on nyt siis vasta yhden eläinlääkärin tuomio, kuvat ja lausunnot lähti vielä parille muulle klinikalle konsultoivaksi.. Ennen kuin tehdään mitään hätiköityä päätöstä. Mikäli hevonen kestää, jalat ja pää siis, niin se jää meille. Katsotaan vielä voidaanko se varsottaa. Leikkaus on yksi parannuksen yritys (ei tule kuitenkaan ku korkeintaan harrasteheppa) ja niitä voidaan tarvita 6kpl. Mikäli varmuus prosentti olisi parempi ryhdyttäisiin tähän leikkaukseen heti, eilisellä klinikalla ei ainakaan kovasti annettu vihreää valoa tälle.. Mutta katsotaan! Kuitenkin leikkauksien jälkeen voi ilmetä ongelmia  ja kaikki leikkaukset menee hukkaan.. Näitä kun ei voi yhtä aikaa leikata. Hevonen joka on joka päivä liikkunut puhtaasti ja ok, nii saakin näin surkean diagnoosin...  Valitettavaa, mutta todellista! :( en olisi uskonut että kaikki päättyy näin.. Vielä on pieni toivo jäljellä ja kaikki tehdään mitä pystytään ja mikä on fiksuinta! Kipuja tamman ei todellakaan tarvitse kärsiä, eikä sen tarvitse elää lääkkeillä ihan vain itseni takia, joten mikäli muuta keinoa ei ole, lähtee tamma syksyllä taivaslaitumille.. Nyt peukut pystyyn vielä viimeisille toivon rippeille! Odotellaan parhaillaan Helsingistä soittoa, mitä sielä olaan mieltä.. 

Tamma on nyt meillä kotona laitumessa, nauttien muiden seurasta.. Tuotiin se pois maneesitallista. Tammaa saa liikutella sen oman halun ja voinnin mukaan. Se on pirteä ja iloinen koko ajan, laukkailee muiden kanssa laitumilla.. Jopa itse eläinlääkäri yritti ontumatutkimusten jälkeen lähettää meidät kotio, sanoi ettei tässä ole mitään vikaa, etä enempi se haluaa vaan liikkua. Mutta minä kovapäänä käskin kuvata uudelleen ja sen jälkeen tulikin tämä lopputulos.. Jos olisin uskonut sitä ja montaa muuta, tää hevonen olisi palannut normaali käyttöön ja ei tiedettäisi mitään.. 




     Klinikalla 


      Ollaan hoidettu jalkoja piikityksen jälkeen eri magneetti tuotteilla.. 


Karsinassa virikettä..

 Lisää virikettä :D 

torstai 14. heinäkuuta 2016

Tiistaita odotellessa..


Tiistaille saatiin (peruutus) klinikka aika, nimittäin piikityksen jälleen tamma meni huonommaksi.. Jännityksellä pitää odottaa vielä muutama päivä, olen valmistautunut kaikeen, mitä vastaan tuleen, haluan tosiaan tietää mikä on. Haluan että hevonen tutkitaan "päästä varpaisiin".. Jotta voin olla varma, mikä hevosta vaivaa! 

Tiistaille 


keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Toivotonta raastoa...



Juuri kun meillä alkoi sujumaan, tai ainakin löydettiin jo yhteistä säveltä.. Kaikki menee lyttyyn, ihan kuin naamaan olisi lyöty paistinpannulla tietämättä.. Tämä epätietoisuus, se raastaa.. Haluan ettei sillä ole kipua, nyt en voi siitä olla varma. Eniten jännitää, löytyykö sieltä vikaa ja mitä, pystyykö enää korjaamaan.. Aikaistettiin klinikkaa, nimittäin nyt se ontuu ravissa, ennen piikitystä ei.. Huoh! Kaiki tehdään mitä pystytään ja tutkitaan kaikin keinoin! Näillä näkymi ei siis piikitykseen vastaa halutulla tavalla. Harmittaa todella.. Tällä hetkellä on nii kova huoli ja stressi ettei nukkumisestakaan tule oikein mitään.. Päänsärkyä ja mahaongelmia tullut jo itsellekin.. Ei riitä että Heppa sairastaa ;P 
Minulle ku hevoset on ystäviä eikä vain kilpailukavereita.. Mä en tosiaan tiedä millainen mun reaktio on, jos tulee todella huonoja uutisia.. :0.  Mutta nyt peukut pystyssä..! Tietysti itse hoitoalalla työskentelevänä tässä tulee hössötettyä todella herkästi ja hermoiltua...