Jatketaan siitä mihin jäätiin ;)
Laika oli tuotu meille kotiin ensin. Sielä se odotteli karsinassa ikkunasta kurkkie traikun kurvatessa pihaan.Avasin traikun sivu oven ja kurkkasin ponia. Sielä se möllötti pikkuisen jännitys hikeä pinnassa olevana. Otin ponin naruun ja sen jälkeen piti peruttaa poni pois traikusta, siis HUOM! piti, mutta ei, poni ei sitten millään lähtenyt peruuttaan, työnsi vaan mua ryntäillään, ajattelin toki ensimmäisenä, että se vaan jännittää uutta paikkaa tai ei ymmärtänyt, että pitää peruuttaa. Hetken odottelun jälkeen ei vieläkään tapahtunut mitään... Kokeiltiin kaikenlaisia keinoja, mutta poni vaan ei reagoinut mitenkään. Seisoa möllötti siinä.
Lopulta saatiin se sieltä ulos, vaikka tapa ei tietenkään ollut paras, mutta pakkohan poni oli ulos saada eli avattiin vähän väliseinää, niin että pääsin siittä ulos ja poni kiepsahtaen ympäri perässä ulos. Lopulta, kun mietittiin asiaa, niin tajuttiin, että sitä on liikutettu ilmeisesti vain etupurku traikulla, joten ei osaa tulla takapää edellä ja myöhemmin selvisi(ratsastuksen kautta) ettei se ole oppinut peruuttaan.
Sipastiin ponin hikiä sienellä pois ja päästettiin se laikan viereen pikku laitumeen ja katteltiin hetki miten ne tulee toimeen. Siinä ne pari kertaa nuuskutteli toisiaan, mutta enempi ne molemmat oli kiinnostuneita syömään. ::D sitten otettiin välilanka pois, että ne pääsi isoon laitumeen yhdessä ja aluksi ne ei edes tajunnu olevansa samassa.Parikertaa ne sitten haisteli toisensa ja lähti yhdessä pidemmälle laitumelle syömään. Ekana iltana ne heti rapsutteli toisiaan. Otettiin ne illalla sisälle ja ne pääsi ilta heinille. Stella sai myös esimakua uudesta ruuastaan(peacemaker), ihan pienellä kourallisella alotettiin. Poni tuttuun tapaan tykkäsi siittä! :) ei ole mikään ronkeli poni .
Kahdeksalta tehtiin aamutalli ja poni pääsi laikan kanssa laiduntaan. Poni oli heti ekana yönä syöny kaikki heinänsä ja nukkunut makuullaan. Ekalla viikolla poni sai ottaa iisisti ja laiduntaa laikan kanssa. Pestiin se ja saatiin siitä jopa puhdas! Kaverini Anni oli stellan ostosta asti auttamassa ponin laiton kanssa =) Joten ISO KIITOS hänelle. Ekaa kertaa, kun ponia liikutettiin juoksutettiin sitä 10min pellolla ja se oli ihan hiestämärkä jo siitä, koska se oli niin älyläski tullessaan( tiineyskiloja oli jääny ja se ei ollu liikkunut juurikaan edellisessä kodissa). Alotettiin pikku hiljaa liikutteleen sitä alkuunsa tosiaan vaan 15minuuttia kerralla. Pidettiin vapaita, liikuteltiin toisinaan 3krt viikossa, joskus neljä, joskus kaksi. Alotettiin rauhassa ja varovaisesti.
Anni kävi joka päivä hoitamassa ponia ja yhdessä liikuteltiin sitä. Stella rakasti harjaamista ja muutakin hoitamista. Johtui varmaan siitä, ettei sille ollut enään aikaa edellisessä kodissa miksi se myös myytiin. Stella alkoi päivä päivältä enemmän luottaan meihin, varsinkin annin kanssa ne oli tosi hyvä pari!
Hetken juoksuttelujen jälkeen päätettiin mennä selkään. Ponille oltais myyty rungoton satula mukaan, mutta me ei sitä ostettu kaupassa,koska ei tehdä sillä mitään. Joten satulaa ei oltu vielä ostettu ponille, joten ekaa kertaa selkään nosun ilman satulaa. Oltiin ostettu ponille suitset ja kolmipalat. Ekan kerran kävelin vaan yhen kierroksen ``pelto kentällä´´ ja lopetin siihen, rapsutuksia ponille. Kauheasti se jännitti tilannetta.
Ekat kaksi kuukautta mentiin aina välillä selkään, juoksuteltiin ja poni sai vapailla. Pikku hiljaa, kun ponin kunto nousi otettiin pieniä ravi pätkiä mukaan ja alotettiin ihan 15minuutin ratsastuksilla. Annikin siinä jossain vaiheessa kapusi ponin selkään :) Laika kuitenkin vei myös aikaani, niin Anni oli ihan korvaamaton apu! Stella tykkäsi kovin annista ja annikin stellasta. Stella ei alkuunsa osannu muuta, kun ``ravata´´ suoraan pää pystyssä ja kaarteet mentiin myös ``suoraa´´ koska se ei todellakaan tajunnu mitä on taipuminen. Pohkeetkin oli sille alkuunsa ihan utopiaa. Kokeiltiin juoksuttaa stellaa vyöllä ja alkuunsa se sille oli tietysti outoa. Ei sillä semmoista ole koskaan ollutkaan. Teki vaan hyvää, että joutu oikeesti kulkeen oikeinpäin.
Ruvettiin lisäileen ratsastukseen pikku hiljaa ympyröitä, ravista käyntiin siirtymisiä ja temmon muutoksia eli, että se menee hidasta ravia ja sitten vähän nopeempaa. Oppii ymmärtään pohkeen käytön. Onneksi stella on oppivainen ja yhteistyöhaluinen poni :)
Se halusi ymmärtää ja oppia asioita nopeasti.
Ponilla rupesi olemaan sen verran kuntoa, että ruvettiin ajatteleen laukkaa. Helpommin sanottu, kun tehty ;) koska sille ei oltu koskaan opetettu kunnon laukka pohjetta. Kyllä se ravia lisäsi, muttei nostanut. Tietenkin sen verta kunto oli vielä huono ja ei ollut tottunut tekeen kunnolla töitä, että se vähän yritti sikailla nostoissa. Kiskoi päätä alas tai muuta typerää.. Toisaaltahan sen ymmärsi. Päättäväisyydellä me saatiin se nostaan laukka ja aina sitten heti kehuttiin sitä tosi hyvin. Aluksi ei muuta vaadittu. Kunnon noustua alettiin pyytään sitä jatkaan laukkaa aina muutama askel ja siihen sitten lopeteltiin.
Poni yritti kiukutella ja satulaa ei vielä ollut, joten keksittiin, että sitä meijän juoksutusvyötä voi käyttää ratsastusvyönä ja viriteltiin siihen jalustimet kiinni. Poni kun oli tasanen tynnyri ja kun se kiskasee ``laukasta´´ pään alas, niin ei sielä ihan helppo ollu pysyä kyydissä ::D
Vyön avulla ruvettiin sitä saamaan laukkaan jopa viittä askelta, joka oli sillon huisin hieno asia! Käytiin pari kertaa myös maastossa kävelemässä ja poni oli ihan pommin varma!
Lopulta poni alkoi oleen siinä vaiheessa, että satula oli pakko saada, joten ei ollut muuta vaihtoehtoa, kun lähtee liikkeestä hakeen kasa satuloita. Meillä oli mallit, kuvat sun muut.. mutta silti meille sanottiin, että tuskin tuohon slkään sopii kuin teetetty tai rungoton, mutta kuitenkin otettiin nippu satuloita mukaan ja lähdettiin kotiin.
Seuraavana päivänä kotona kokeiltiin satulaa selkään. Tai siis huom piti. Mutta poni juoksi karsinassa karkuun :o jep! ajateltiin, että se oli sille joku tyhmä tapa tai muu, mutta sitten, kun laitettiin satula selkään ja sinnehän pitää mennä ratsastaja selkään, että näkee paremmin miten satula sopii, niin lähdettiin sitten pihaan aidatulle alueelle kokeileen ja anni sinne selkään. Jalka jalustimeen ja varovasti selkään. Siinä vaiheessa, kun anni pääsi satulaan, poni ponkas ihan tikkuna pystyyn ja sieltä oli pakko tulla pois, koska se vaan pomppi pystyyn ihan hulluna. Joten silloin selvisi, ettei ponilla ole koskaan ollut selässä satulaa, miten se muuten reagoisi niin voimakkaasti..
Juteltiin ammattilaisen kanssa ja se käski ostaan satulan ja juoksutteleen ponia se selässä, kunnes se tottuu siihen sillä tavalla. Joten lähdettiin palauttaan muut satulat takaisin liikkeeseen(ostettiin se sopivin, romaani ja geeli alle) ja juoksuteltiin ponia satula selässä viikon verran ja voi herran jumala niitä ekoja päiviä, meinas tippa tulla linssiin, kun katto kuinka se yritti heittää sen alas selästä.. Oltiin ihan varmoja, ettei tästä tule mitään, mutta ajan ja yrityksen kautta voittoon! Saatiin poni siihen vaiheeseen, että alotettiin samalla tavalla satulan kanssa, kun oltaisiin varsaa laitettu satulaan, elikkä anni meni aluksi vaan roikkuun jalustimeen ekoina päivinä molemmin puolin, sitten hetkeksi satulaan istuun ja sitten pois. Heti paljon kehuja. Poni ei enään reagoinut siihen, että sielä istuu joku paikallaan.Satulan laittokin rupesi sujumaan ilman kissan selkää.
Ponille rupesi satulassa istuva ratsastaja olemaan ok, niin otettiin muutama askel eteenpäin. Ponia vähän jännitti, mutta kaikki hyvin. Lisättiin välillä aina matkaa ja lopulta päästiin ``ruohokenttä´´ ympäri oikein mukavasti. Jatkettiin samaan malliin, niin kohta anni jo ravaili stellalla satula selässä. Alettiin sitten nosteleen laukkoja ja ne nousi aikas hyvin ;) varsinkin, kun ajattelee, että ``vaikea laukan nosto ja kauhea satula.´´ Lopulta ruvettiin ihan laukkaileen muutamiakin kierroksia kenttää ympäri. Poni kehittyi hurjaa vauhtia. Lopulta pääsin laittaan annille ja stellalle puomeja, joista poni ei oikein alkuunsa ymmärtänyt mitään.Nimittäin sitä, että niistä pitäisi oikeasti astua yli, eikä vaan lompsia meneen :D Joko se pomppas ne tai astu miten sattu väliin.
Päästiin laittelen pikku esteitä siinä vaiheessa, kun ponin laukka rupesi oleen tosi kiva jo. Kesä vaihtu syksyyn ja alettiin käymään vähän matkan päässä kentällä, niin sielä stella rupesi annilla vaan koko ajan paremmaksi. He pääsivät hyppiin vesimattoa ja porttia. Isoimmillan 60cm, ei edes viitsinyt isompaa sitä hypyttään, niin huonolla kunnolla.Kerran jopa irtohypytettiin sitä ja kevyesti meni 90. Laukka kehitty ja kehitty. Sitä jopa pääsi sääteleen. Ponilta ruvettiin vaatiin vähän jo muotoa, väistöjä, peruutuksia(joka oli alkuunsa tosi hankala sille), taipumista jn.. Ihan perus juttuja.
Käytiin myös maastoilemassa ja välillä oikein kunnolla reviteltiin metsäteillä. Stella tykkäsi ja paino kovaa meneen. Ruvettiin treenaileen kotona lastausta ja lopulta, jo enne joulua poni kulki sinne itse ja tuli myös pois todella hienosti, ihan kuin vanha kilpuri ;) Loimen laitto oli myös alkuunsa ponille ihan järkky juttu, mutta treenillä siittä tuli ihan ormaali asia sille.
Stella oppi monelaiseen asiaan. Ihan loppu syksystä anni starttasi stellan kanssa ekat yhteiset kisat puomi/ristikko luokka, joka päätty valitettavasti annin tippumiseen :/ mutta me kaikki kyllä oltiin, niin älyttömän ylpeitä molemista! Stella käyttäyty, kun unelma, se nimittäin ei ikinä ennen ole ollut kisoissa, muuta kun näyttelyissä eikä sitä ole muuten liikuteltu, kun orin luokse. Joten aina asunut samassa paikassa. Anni oli kyllä mahtava, kun suostu mennä stellalla ekat kisat ja vielä, niin rentona osasi olla sielä selässä.
Kisoissa kävi pieni äksedentti(tai ei niin pienikään) se ei käynyt meille, mutta toiselle kilpailijalle ja sielä tuli kauhee kaaos hetkeksi, niin minun ``vanha´´ 18v kilpuri ponini ponkas täysiä pystyyn ja stella vaan katteli tilannetta korvat hörössä. On meinaan fiksu poni ;)
Talvella käytiin maneesilla ja stellahan ei ollu ikinä enne ollu maneesissa, mutta sinnekin se vaan hipsi, kun aina ois ollu. Niin fiksu! Jopa annin ja stellan este ennätys n. 75cm meni `rikki´´ maneesilla. Stellan este tekniikka parantu joka kerralla. Vauhtia pienestä ``lumiapllosta´´ löyty, välillä vähän liikaakin ;) Sitten tuli aika raskaan päätöksen ja stellan ylläpitokodin etsintä...
Tästä jatkuu seuraavalla kerralla.......
 |
| Tui tui <3 :) |
Laika oli tuotu meille kotiin ensin. Sielä se odotteli karsinassa ikkunasta kurkkie traikun kurvatessa pihaan.Avasin traikun sivu oven ja kurkkasin ponia. Sielä se möllötti pikkuisen jännitys hikeä pinnassa olevana. Otin ponin naruun ja sen jälkeen piti peruttaa poni pois traikusta, siis HUOM! piti, mutta ei, poni ei sitten millään lähtenyt peruuttaan, työnsi vaan mua ryntäillään, ajattelin toki ensimmäisenä, että se vaan jännittää uutta paikkaa tai ei ymmärtänyt, että pitää peruuttaa. Hetken odottelun jälkeen ei vieläkään tapahtunut mitään... Kokeiltiin kaikenlaisia keinoja, mutta poni vaan ei reagoinut mitenkään. Seisoa möllötti siinä.
Lopulta saatiin se sieltä ulos, vaikka tapa ei tietenkään ollut paras, mutta pakkohan poni oli ulos saada eli avattiin vähän väliseinää, niin että pääsin siittä ulos ja poni kiepsahtaen ympäri perässä ulos. Lopulta, kun mietittiin asiaa, niin tajuttiin, että sitä on liikutettu ilmeisesti vain etupurku traikulla, joten ei osaa tulla takapää edellä ja myöhemmin selvisi(ratsastuksen kautta) ettei se ole oppinut peruuttaan.
Sipastiin ponin hikiä sienellä pois ja päästettiin se laikan viereen pikku laitumeen ja katteltiin hetki miten ne tulee toimeen. Siinä ne pari kertaa nuuskutteli toisiaan, mutta enempi ne molemmat oli kiinnostuneita syömään. ::D sitten otettiin välilanka pois, että ne pääsi isoon laitumeen yhdessä ja aluksi ne ei edes tajunnu olevansa samassa.Parikertaa ne sitten haisteli toisensa ja lähti yhdessä pidemmälle laitumelle syömään. Ekana iltana ne heti rapsutteli toisiaan. Otettiin ne illalla sisälle ja ne pääsi ilta heinille. Stella sai myös esimakua uudesta ruuastaan(peacemaker), ihan pienellä kourallisella alotettiin. Poni tuttuun tapaan tykkäsi siittä! :) ei ole mikään ronkeli poni .
Kahdeksalta tehtiin aamutalli ja poni pääsi laikan kanssa laiduntaan. Poni oli heti ekana yönä syöny kaikki heinänsä ja nukkunut makuullaan. Ekalla viikolla poni sai ottaa iisisti ja laiduntaa laikan kanssa. Pestiin se ja saatiin siitä jopa puhdas! Kaverini Anni oli stellan ostosta asti auttamassa ponin laiton kanssa =) Joten ISO KIITOS hänelle. Ekaa kertaa, kun ponia liikutettiin juoksutettiin sitä 10min pellolla ja se oli ihan hiestämärkä jo siitä, koska se oli niin älyläski tullessaan( tiineyskiloja oli jääny ja se ei ollu liikkunut juurikaan edellisessä kodissa). Alotettiin pikku hiljaa liikutteleen sitä alkuunsa tosiaan vaan 15minuuttia kerralla. Pidettiin vapaita, liikuteltiin toisinaan 3krt viikossa, joskus neljä, joskus kaksi. Alotettiin rauhassa ja varovaisesti.
Anni kävi joka päivä hoitamassa ponia ja yhdessä liikuteltiin sitä. Stella rakasti harjaamista ja muutakin hoitamista. Johtui varmaan siitä, ettei sille ollut enään aikaa edellisessä kodissa miksi se myös myytiin. Stella alkoi päivä päivältä enemmän luottaan meihin, varsinkin annin kanssa ne oli tosi hyvä pari!
Hetken juoksuttelujen jälkeen päätettiin mennä selkään. Ponille oltais myyty rungoton satula mukaan, mutta me ei sitä ostettu kaupassa,koska ei tehdä sillä mitään. Joten satulaa ei oltu vielä ostettu ponille, joten ekaa kertaa selkään nosun ilman satulaa. Oltiin ostettu ponille suitset ja kolmipalat. Ekan kerran kävelin vaan yhen kierroksen ``pelto kentällä´´ ja lopetin siihen, rapsutuksia ponille. Kauheasti se jännitti tilannetta.
Ekat kaksi kuukautta mentiin aina välillä selkään, juoksuteltiin ja poni sai vapailla. Pikku hiljaa, kun ponin kunto nousi otettiin pieniä ravi pätkiä mukaan ja alotettiin ihan 15minuutin ratsastuksilla. Annikin siinä jossain vaiheessa kapusi ponin selkään :) Laika kuitenkin vei myös aikaani, niin Anni oli ihan korvaamaton apu! Stella tykkäsi kovin annista ja annikin stellasta. Stella ei alkuunsa osannu muuta, kun ``ravata´´ suoraan pää pystyssä ja kaarteet mentiin myös ``suoraa´´ koska se ei todellakaan tajunnu mitä on taipuminen. Pohkeetkin oli sille alkuunsa ihan utopiaa. Kokeiltiin juoksuttaa stellaa vyöllä ja alkuunsa se sille oli tietysti outoa. Ei sillä semmoista ole koskaan ollutkaan. Teki vaan hyvää, että joutu oikeesti kulkeen oikeinpäin.
Ruvettiin lisäileen ratsastukseen pikku hiljaa ympyröitä, ravista käyntiin siirtymisiä ja temmon muutoksia eli, että se menee hidasta ravia ja sitten vähän nopeempaa. Oppii ymmärtään pohkeen käytön. Onneksi stella on oppivainen ja yhteistyöhaluinen poni :)
Se halusi ymmärtää ja oppia asioita nopeasti.
Ponilla rupesi olemaan sen verran kuntoa, että ruvettiin ajatteleen laukkaa. Helpommin sanottu, kun tehty ;) koska sille ei oltu koskaan opetettu kunnon laukka pohjetta. Kyllä se ravia lisäsi, muttei nostanut. Tietenkin sen verta kunto oli vielä huono ja ei ollut tottunut tekeen kunnolla töitä, että se vähän yritti sikailla nostoissa. Kiskoi päätä alas tai muuta typerää.. Toisaaltahan sen ymmärsi. Päättäväisyydellä me saatiin se nostaan laukka ja aina sitten heti kehuttiin sitä tosi hyvin. Aluksi ei muuta vaadittu. Kunnon noustua alettiin pyytään sitä jatkaan laukkaa aina muutama askel ja siihen sitten lopeteltiin.
Poni yritti kiukutella ja satulaa ei vielä ollut, joten keksittiin, että sitä meijän juoksutusvyötä voi käyttää ratsastusvyönä ja viriteltiin siihen jalustimet kiinni. Poni kun oli tasanen tynnyri ja kun se kiskasee ``laukasta´´ pään alas, niin ei sielä ihan helppo ollu pysyä kyydissä ::D
Vyön avulla ruvettiin sitä saamaan laukkaan jopa viittä askelta, joka oli sillon huisin hieno asia! Käytiin pari kertaa myös maastossa kävelemässä ja poni oli ihan pommin varma!
Lopulta poni alkoi oleen siinä vaiheessa, että satula oli pakko saada, joten ei ollut muuta vaihtoehtoa, kun lähtee liikkeestä hakeen kasa satuloita. Meillä oli mallit, kuvat sun muut.. mutta silti meille sanottiin, että tuskin tuohon slkään sopii kuin teetetty tai rungoton, mutta kuitenkin otettiin nippu satuloita mukaan ja lähdettiin kotiin.
Seuraavana päivänä kotona kokeiltiin satulaa selkään. Tai siis huom piti. Mutta poni juoksi karsinassa karkuun :o jep! ajateltiin, että se oli sille joku tyhmä tapa tai muu, mutta sitten, kun laitettiin satula selkään ja sinnehän pitää mennä ratsastaja selkään, että näkee paremmin miten satula sopii, niin lähdettiin sitten pihaan aidatulle alueelle kokeileen ja anni sinne selkään. Jalka jalustimeen ja varovasti selkään. Siinä vaiheessa, kun anni pääsi satulaan, poni ponkas ihan tikkuna pystyyn ja sieltä oli pakko tulla pois, koska se vaan pomppi pystyyn ihan hulluna. Joten silloin selvisi, ettei ponilla ole koskaan ollut selässä satulaa, miten se muuten reagoisi niin voimakkaasti..
Juteltiin ammattilaisen kanssa ja se käski ostaan satulan ja juoksutteleen ponia se selässä, kunnes se tottuu siihen sillä tavalla. Joten lähdettiin palauttaan muut satulat takaisin liikkeeseen(ostettiin se sopivin, romaani ja geeli alle) ja juoksuteltiin ponia satula selässä viikon verran ja voi herran jumala niitä ekoja päiviä, meinas tippa tulla linssiin, kun katto kuinka se yritti heittää sen alas selästä.. Oltiin ihan varmoja, ettei tästä tule mitään, mutta ajan ja yrityksen kautta voittoon! Saatiin poni siihen vaiheeseen, että alotettiin samalla tavalla satulan kanssa, kun oltaisiin varsaa laitettu satulaan, elikkä anni meni aluksi vaan roikkuun jalustimeen ekoina päivinä molemmin puolin, sitten hetkeksi satulaan istuun ja sitten pois. Heti paljon kehuja. Poni ei enään reagoinut siihen, että sielä istuu joku paikallaan.Satulan laittokin rupesi sujumaan ilman kissan selkää.
Ponille rupesi satulassa istuva ratsastaja olemaan ok, niin otettiin muutama askel eteenpäin. Ponia vähän jännitti, mutta kaikki hyvin. Lisättiin välillä aina matkaa ja lopulta päästiin ``ruohokenttä´´ ympäri oikein mukavasti. Jatkettiin samaan malliin, niin kohta anni jo ravaili stellalla satula selässä. Alettiin sitten nosteleen laukkoja ja ne nousi aikas hyvin ;) varsinkin, kun ajattelee, että ``vaikea laukan nosto ja kauhea satula.´´ Lopulta ruvettiin ihan laukkaileen muutamiakin kierroksia kenttää ympäri. Poni kehittyi hurjaa vauhtia. Lopulta pääsin laittaan annille ja stellalle puomeja, joista poni ei oikein alkuunsa ymmärtänyt mitään.Nimittäin sitä, että niistä pitäisi oikeasti astua yli, eikä vaan lompsia meneen :D Joko se pomppas ne tai astu miten sattu väliin.
Päästiin laittelen pikku esteitä siinä vaiheessa, kun ponin laukka rupesi oleen tosi kiva jo. Kesä vaihtu syksyyn ja alettiin käymään vähän matkan päässä kentällä, niin sielä stella rupesi annilla vaan koko ajan paremmaksi. He pääsivät hyppiin vesimattoa ja porttia. Isoimmillan 60cm, ei edes viitsinyt isompaa sitä hypyttään, niin huonolla kunnolla.Kerran jopa irtohypytettiin sitä ja kevyesti meni 90. Laukka kehitty ja kehitty. Sitä jopa pääsi sääteleen. Ponilta ruvettiin vaatiin vähän jo muotoa, väistöjä, peruutuksia(joka oli alkuunsa tosi hankala sille), taipumista jn.. Ihan perus juttuja.
Käytiin myös maastoilemassa ja välillä oikein kunnolla reviteltiin metsäteillä. Stella tykkäsi ja paino kovaa meneen. Ruvettiin treenaileen kotona lastausta ja lopulta, jo enne joulua poni kulki sinne itse ja tuli myös pois todella hienosti, ihan kuin vanha kilpuri ;) Loimen laitto oli myös alkuunsa ponille ihan järkky juttu, mutta treenillä siittä tuli ihan ormaali asia sille.
Stella oppi monelaiseen asiaan. Ihan loppu syksystä anni starttasi stellan kanssa ekat yhteiset kisat puomi/ristikko luokka, joka päätty valitettavasti annin tippumiseen :/ mutta me kaikki kyllä oltiin, niin älyttömän ylpeitä molemista! Stella käyttäyty, kun unelma, se nimittäin ei ikinä ennen ole ollut kisoissa, muuta kun näyttelyissä eikä sitä ole muuten liikuteltu, kun orin luokse. Joten aina asunut samassa paikassa. Anni oli kyllä mahtava, kun suostu mennä stellalla ekat kisat ja vielä, niin rentona osasi olla sielä selässä.
Kisoissa kävi pieni äksedentti(tai ei niin pienikään) se ei käynyt meille, mutta toiselle kilpailijalle ja sielä tuli kauhee kaaos hetkeksi, niin minun ``vanha´´ 18v kilpuri ponini ponkas täysiä pystyyn ja stella vaan katteli tilannetta korvat hörössä. On meinaan fiksu poni ;)
Talvella käytiin maneesilla ja stellahan ei ollu ikinä enne ollu maneesissa, mutta sinnekin se vaan hipsi, kun aina ois ollu. Niin fiksu! Jopa annin ja stellan este ennätys n. 75cm meni `rikki´´ maneesilla. Stellan este tekniikka parantu joka kerralla. Vauhtia pienestä ``lumiapllosta´´ löyty, välillä vähän liikaakin ;) Sitten tuli aika raskaan päätöksen ja stellan ylläpitokodin etsintä...
Tästä jatkuu seuraavalla kerralla.......
 |
| <3 =) |
