Meidän tarina jatkuu.. 3/3

Edellinen teksti jäi muuttoon. :) vaihdettiin melko nopeasti toiselle tallille, ihan sen takia, että tallimatka lyhenisi(tällä hetkellä en kuitenkaan ole, niin kovin tyytyväinen tallin vaihtoon)...  Talli oli minulle entuudesta tuttu, mutta ei tietenkään hevoselle, joten jälleen otettiin ns. takapakkia, kun jouduttiin hetki ottamaan rauhassa. Viivi kotiutui kuitenkin melko nopeasti ja päästiin taas työskentelemään.

Mentiin aluksi maneesissa, hevonen oli huono ratsastaa.. Viivi oli stressannut montaa asiaa mahalla ->(joka sitä vaivasi). Onneksi tamma sai olla lähes vapaalla heinällä! Viivi oli kuitenkin jo siinä "kuivahko" kun Suomeen tuli ja kaikki muu stressi täällä Suomessa, sai sen mahavaivat aikaan. Onneksi meni suht nopeasti ohitte ja ratsastus alkoi sujumaan taas. Päästiin pikku hiljaa ulkokentälle treenaa. ;) oli myös aika ekalle kunnon valmennukselle, kun K tuli Suomeen! Tästä voin kirjoittaa oman juttunsa.. Ammattilaisen kommenttien jälkeen oli "helpompi" jatkaa työskentelyä..

Tallilla järjestettiin 1-tason harjoituskisat, ne oli aika nopeasti meidän muuton jälkeen, mutta päätin kuitenkin lähteä katsomaan hevosen käytöstä. Mentiin vain estekisoihin ja yhteen luokkaan. En yhtään ajatellut niitä "kisana" vaan harjoitteluna. Hevonen ei ollut kisannut moneen vuoteen ja kaikki oli muutenkin Viiville niin uutta Suomessa. Mua jännitti tietysti tosi paljon, kun Viivi on kyllä "helppo" hypätä, mutta se että kuumia tosi paljon ja menee todella kovaa esteillä. Olen siihe tottunut kyllä Laikan kanssa, mutta onhan se erilaista, uuden ison hevosen kanssa, ilman mitää ylimäärästä jarrua :D Viivi oli ihan hirveä verkassa, hyppi, pomppi, keuli ja kuskas mua ihan miten sattu.. Verkka oli vielä suht pienessä maneesissa, joten hiukan oli ongelmia.. Eniten mua jännitti, että vedetään jotai päin, Viivi tehdessä lähtöjä. Tein lyhyen verkan, muutamalla hypyllä. Hypyt oli mitä oli, Viivi ei keskittynyt yhtään mihkään muuhun ku häseltämiseen, oli todella jännittynyt, kuin viulunkieli.. Lähdin pihalle käveleen. Olin luokassa aika alussa. Luokka oli helppo, vain 8 estettä (muistaakseni) :D ajattelin, että jos en muuten saa sitä hallintaan niin mennään vaikka kävellen. Korkeushan oli todella pieni 50-60cm. Ihan tarkoituksella mentiin näin pieniin luokkaan, että nähdään kuinka se käyttäytyy ja saadaan vaan hyviä kokemuksia. Itsehän en ole hypännyt kun kerran-kaksi tuon kokoisia sillä, muutenkin ollaan menty vain muutaman kerran ristikkoa, hyppäämiset on jäänyt, ollaan keskitytty vain sileen puoleen. :) tämä vuosi keskitytään sileenpuoleen pääsääntöisesti, toki hypätäänkin mutta sillä puolella ei ole tavoitteita tänä vuonna. Hups, vähän karkasi aihe.. Mutta tosiaan lähdin radalle asenteella, että loppuun asti mennään vaikka sitten kävellen. Radalla Viivi muuttu täysin, rentoutu.. Ajattelin,että menen rada ravissa, ihan rauhassa. Noh, mutta ekan esteen näin pääsinkin, sen jälkeen Viivi otti ja nosti laukan. Ajattelin, että mennään nyt muutama este laukassa, otan sitten takaisin raviin. Eipä se niin mennyt :D Viivi päätti että nyt mennään.. Ei siinä auttanut muuta kun antaa mennä. Radasta en oikein muista mitää :D paikat ei varmaan ollut mitään järin hyviä, ja tempoja oli varmasti radassa monia..kesti muuten hetki saada hevonen pysähtyyn radan jälleen. Pääasia että päästiin maaliin <3 olin todella onnellinen, lähellä ettei kyynel valunut sekä vauhdista että onnesta.. En olisi ikinä uskonut, että päästään noinkin "siististi" maaliin ja vielä puhtaalla radalla. Kaiken tämän kruunasi voitto aika! Minulla oli selvästi nopein aika, mutta valitettavasti luokassa oli ihanneaika (joka oli todella pitkä (jotain 70-80s luokkaa), meijän aika oli muistaakseni alle 40s.. Eipä sen väliä, ei todellakaan lähetty hakeen sijoitusta, kunhan päästään maaliin olen jo "voittanut". Heppa sai paljon kehuja ja pääsi tarhaan syömään herkkuja. Ei siis yhtään huonompi tulos ekoille yhteisille kisoille sekä Viivin ekoiksi kisoiksi Suomessa. 

Kisojen jälkeen pidettiin kevyempi jakso. Viivi oli sen ansainnut. Hieroja kävi kisojen  jälkeisellä viikolla. Lihaksisto oli edelleen hyvässä kunnossa, selkä edelleen siisti. Pieniä lihasjännityksiä avattiin esim. kaulasta. Isoja lihaksia oli vahvistunut ja palautunut. Oli mukava kuulla, että ollaan tehty töitä oikein ja mahtavaa, että on näitä ammattilaisia apuna ja tukena. Tämän jälkeen Heppa joutu tietysti pitämään muutaman vapaan, en käynytkään tallilla(täti kävi hoitamassa,kiitos <3), kun tein pitkää vuoroa töissä. Vapaiden jälkeen aloiteltiin työt taas kevyesti. Heppa oli super kiva ratsastaa! Kyllä se hieronta vain tekee hyvää. 

Ollaan keskitytty ihan vain rytmiin ja jumppaamiseen(kuten ympyröitä,taivutteluja yms.)ratsastuksessa. Ollaan pidetty vapaita, käyty maastossa, tehty koulukiemuroita, jumpattu ja muistaakseni ollaan kerran tai kaksi nyt hypätty pieniä kisojen jälkeen. Hyppääminen sinänsä ei ole ongelma, vaan se että saan sen "pidettyä" rytmissä eikä Viivi pääse rynnimään. Jahka se saa lisää voimaa, kuntoo, lihasta, niin sen ei tarvitse joka tilanne korjata vauhdilla :) 

Syöttelin Viiviä, niitin vihreää ja pikkuhiljaa sitä pidettiin laitumella aloittaen ihan syöttelytarhasta puoli tuntia. Ötökät tuli ja Viivi sai kauheita patteja. Ötökkäloimi päälle, se oli huono loimi, ei hengittänyt yhtään, ihan hikoili(ostettiin uusi seeprakuvioisen, iha huippu). Soitto eläinlääkärille, käski seuraileen vielä tilannetta ja antoi voiteeseen reseptin.Patteja oli todella paljon, mut suhtpieniä. Niitä ei tullut lisää hetkeen, mutta taas ilmojen lämmetessä niitä itikoita tuli lisää ja patit lisäänty. :/ soitto taas ell. Hän sanoi että pitää yrittää kaikinkeinoin välttää ötököiden pääsy iholle, (loimea,"myrkkyjä", pitää sisällä pahimpaan ötökkä aikaan) tai mikäli tilanne vain pahenee voin viedä sinne tai hän tulee kotiin, laittaa lääkepiikin. Tilanne  aika hyvin rauhoittui ja meillä ei juuri polttiaisia olekaan. Huhu! Se on toki vielä niin kovin herkkä suomen ötökkäkannalle :) ehkä ? Ensi vuonna ei tule mitään..

Mulla alkoi kesäloma toukokuun lopussa ja Viivi lähti meille kotio laitumeen, kun itse lomailen myös. :)  tosin tänään olisi Viivin tarkoitus pala takaisin maneesitallille, että ehditään treenata isolla kentällä ennen ensi viikonlopun kisoja.

Meijän ori lähti samana päivänä laitumeen , kun Viivi tuli kotio ja meijän loput hepat pääsi laitumelle yhdessä. Kaikki tuli ok hyvin toimeen. Mun vanha tamma piti lauman kurissa ;) se on kyllä ihana nähdä kuinka ne nauttii muiden seurasta. Ekalla viikolla oli vain niin kovin kuumaa, että hepat ei oikein viihtynyt pihalla ja ötökkäloimia ja "myrkkyjä" sai laitella, että vähän edes jaksoivat olla. Meillä hepat on yöt sisällä. Viivi sai takajalkaan laitumella vekin (juoksi kun naapurin hepat tuli lähelle laitumeen). Vähän tuli verta, mutta ei turvotuksia tai muutakaan, onneksi. Hetki sitten se oli karsinassa repäissyt silmäkulmansa. Pieni hössötiheppa ;) 

Tässä nyt aika pinnallisesti meidän tai enemmänkin Viivin kuulumisia ;)  

Ollaan kuljettu tamman kanssa nyt ihan kaksistaan ja se on sujunut paremmin kuin hyvin ;) 

     Kesä<3 olohuoneesta kuvaa ulos.. 

             Hepat sielä laiduntaa :) 

                   Viivi laitumella :)

 

 Niin kylmää ilmaa ollut, että shortsit ollut vain viikon jalassa :>

Tamman saapuminen..2/3

Tamma eli Viivi haettiin 28.3.-16 reilu 2kk sitten. Matka ei ollut kovin pitkä ja se meni hyvin. Viivi muutti meijän silloiselle maneesitallipaikalle. 

Viivi on mukava käytöksinen kaikintavoin maastakäsitellä. Ekat päivät tamma sai olla ja tutustua rauhassa uuteen kotiinsa. Etenkin näin kun tamma oli juuri Suomeen tullut ulkomailta, tarvii antaa hiukan enemmän sitä totuttautumis aikaa, kaikki on niin uutta ja erilaista. Alkuunsa heti Viivi kengitettiin ja eläinlääkäri kävi. Hampaat katottiin/laitettiin, ne oli tosi hyvät. Katsottiin muutenkin ja otettiin verikokeet. Muutama arvo oli matalalalla ja ne nousi oikealla kuurilla. Keväällä Viivi sai matolääkkeen. Hieroja on käynyt nyt kerran kuussa, lihaksisto on tosi hyvää. Alusta asti on hyvä vielä varmistaa, että uusi stressi muutosta ensin ulkomailta Suomeen ja sieltä uudelle omistajalle eli mulle ei ole tuonut mitään uutta vammaa tai voinnissa poikkeavaa. Viivi oli tutkittu ennen Suomeen tuloa, eikä ollut huomautettavaa. 

Ekat päivät muistaakseni kävelyttelin tammaa liinassa ja juoksuttelin. Viivi on todella helppo ja osaava juoksuttaa, mutta ainut, että laukassa pitää ensin vetää "satakierrosta" pukkilaukkaa täysiä.. :D varmasti tietysti aluksi oli energiaakin ihan eri tavalla, kun ollut niin vähällä liikunnalla.. 

Pikkuhiljaa alettiin kapuaan selkään. Viivin kunto oli niin huono ja ollut pitkään kevyellä piti aloitella rauhassa.Aluksi ihan kävelyä. Seuraavaksi otettiin ravipätkiä mukaan. Sitten tuli se tamman kokeilu vaihe ja ajattelin, että hitto! Tuleekohan tästä mitään, mutta sain apua tähän tädiltäni, KIITOS vielä! Hänen avustuksella  päästiin aluksi yhdessä tästä ja sen jälkeen hänen neuvoillaan. Eipä jaksanut tamma kauaa kokeilla ;) tämän jälkeen päästiin lisään laukkapätkiä. 

Alkuunsa yritin päästä maneesiin yksin, jotta saisin rauhassa harjoitella. Myös hallinta oli "välillä", okei eli lähes kokoajan alkuunsa hukassa.. Aika useasti pääsinkin yksin menemään hallissa ja toisinaan oli yksi ratsukko samaan aikaan. Lopetin ratsastuksen alkuaikoina ennen ruuhkia. Pikku hiljaa alkoi löytymään ratsastukseen nappuloita, jolloin myös en vältellyt enää ruuhka-aikoja. Päästiin niin sanottuun normi rytmiin ja arkeen. Pikku hiljaa myös kevät sulatti kentän mennessään ja uskaltauduttiin kentälläkin ratsastelemaan. Ensimmäisinä päivinä ei otettu laukkaa, Viivillä oli muutenkin niin hauskaa :D juuri ennen muuttoa toiselle tallilla päästiin kentällä laukkaamaan ja "hyppään" muutama kavaletti.  Viimeisellä viikolla Viiville kävi "onnettomuus" tai sanotaanko tapaturma, jossa olisi ollut ainekset pahempaankin, se nimittäin tarhassa peruutti aitaan,pelästy ja potkas taakse, jolloin sen jalka jäi lankaan, Viivi sai paniikin , se pakitti tolppaan ja onnesta Viivi on niin vetreä, ettei tolppa rikkonut jalkaa tai mennyt jalasta läpi, säästyttiin vain langasta tulleesta haavasta ja pelästynyt hevonen... 

Kunto Viivillä on noussut tasaisesti sekä lihakset on "palautunut takaisin". Karva on parantunut tosi paljon, Viivi oli koko klipattu meille tullessa ja kylmän ilman takia kasvattanut "tuppoja" :D oli ihan hirveän näköinen... Sai kunnon loimituksen ja lämpöiset ilmat alkoi, lähti karva vaihtumaan. Koko hevosen olemus on muuttunut, päivä päivältä. Nykyään hän osaa olla niin prinsessa ;) kukahan on  pitänyt toista, kun "kukkaa kämmenellä" '; P

Alku elämä lähti siis tamman kanssa aikas mukavasti käyntiin :) kyllä siinä paljon ylä-ja alamäkiä oli, mutta nyt on menossa tasanen vaihe... Itsehän tiesin, etten sitä helpointa tai valmista hevosta ottanut, mutta se tuntu minulle sopivalta. Se on varmasti normaalia, että etenkin aluksi tuntui, että onko tää sittenkään se oikea ja teinkö väärän päätöksen. Uskon kuitenkin, että tämä on se oikea ja ajan kanssa, me päästään pitkälle, me lähdetään rauhassa hakemaan luottamusta, mitä näin herkkä tamma vaatii, aloitettiin sitten etsimään nappuloita. Nyt me harjoitellaan rauhassa yhdessä, käydään omaan tahtiin tunneilla/valmennuksissa, tuntemuksen mukaan. Mun tarvitsee ensin opetella ratsastaa tammaa, että saan siihen luottamuksen sen jälkeen voidaan mennä harjoitteleen muiden silmien alla. Ehkä ensi kaudeksi voidaan suunnitella jotain tavoitteita, kisoja sun muuta. Tänä vuonna meillä tavoitteet on ihan perus arjessa ja luottamuksen saamisessa

:) mutta tästä jatkan seuraavassa postauksessa...

                    Viivi laitumella :3

      Treenin jälkeen suihkua ja lämpöä ;)

        Nää on myös niin rakkaita mulle :3

 

Aika palata takaisin! 1/3

Olen pitänyt pitkän tauon, liiankin pitkän. Aika ei vain ole riittänyt sekä kuviot on muuttunut tässä aika moneen kertaan. En olisi kaikesta jaksanut kirjoitella, alkuvuosi oli aika mylläkkää.. Mutta jotta pääsette vähän kärryille kerron kyllä niistä teillä lyhyesti aluksi, miten alkuvuosi meni. Oltiin pidemmän aikaa selattu myynti/Yp ilmoituksia. Kunnes kesän/syksyn 2015 aikaa mulle löytyi pikkutamma, jonka olisi voinut myös ostaa, se oli meillä 3-4kk en muista edes enää tarkkaa, mutta se kaikki oli niin turhaa, hukkaa heitettyä aikaa, Heppa oli kipeä koko ajan, joten se lähti pois.. Sen jälkeen olin ilman hevosta, tai oli mulla onneksi Laika. Jatkettiin taas selailua sekä koeratsastuksia. Vihdoin löyty sopivan oloinen hevonen, jonka tiesin entuudestaan. Käytiin kokeilemaan se ja tykästyin heti. Heppa tuli mulle Yp.hen. Kerkesin sen kanssa hetken aikaa reenailee, kunnes piti tehdä päätös, ostetaanko se vai ei. Oman ja muiden tukihenkilöiden päätös oli selvä ja yhteinen, ei. Hevosella alkoi olemaan ikää ja kapasiteetti oli aika rajoilla jo metrissä. Jälleen ilman treenattavaa hevosta, joten jatkettiin etsimistä ja koeratsastuksia. Muutavia sopiviakin löyty, mutta rtg kuvat ei menny läpi. :/ jälleen jatkettiin..

Vihdoin löyty taas potentiaalinen kwpn 7v tamma, joka tuli mulle koeajalle pidemmäksi aikaa. Valitettavasti sekään ei ollut terve.. Ja taas oltiin ilman hevosta. Tämän jälkeen olin useamman kuukauden edes katsomatta myynti-ilmoituksia.

 Kunnes eräänä iltana töissä ruokatauolla, selailin nettiä... Vastaan tuli kauniista hevosesta kuva...  Se näytti tutulta. En kuitenkaan sen koommin enää sitä miettinyt sinä iltana. Kunnes aamulla mulle tuli asia taas mieleen ja menin katsomaan. Kuva kauniista tammasta vei myynti-ilmoitukseen. Mietin mistä se oli niin tuttu, mutta olin saman kuvan nähnyt ulkomaalaisessa myyntisivustolla tammikuussa. Olin silloin jo kovin kiinnostunut tammasta, mutta jätin ilmoituksen siihen, kun en uskaltanut lähtee ostamaan "sokkona" hevosta ulkomailta... Mutta nyt se sama tamma oli siirtynyt suomalaiselle välittäjälle (sydänsilmä hymiö) ! Kaivoin heti numeron ilmoituksesta ja soitin. Hän sanoi että hevonen on periaatteessa varattu/myyty, mutta jos tilanne muuttuu hän ilmoittaa. Olin tietysti harmissani etten ehtinyt ensin... 

Parin päivän päästä tuli soitti että kokeilijat kävi, eikä pärjänneet hepan kanssa, joten kauppoja ei syntynyt. Sovittiin kokeilu siis heti kahden päivän päähän, koska kokeilijoita oli muitakin. En olisi malttanut odottaa, mutta töihin oli mentävä ja vapaa oli tulossa.. Lähdettiin heti aamusta liikkeelle. Kun näin tamman sielä muiden joukossa, (jotka on myös myynnissä) rakastuin siihen katseeseen heti. Tamma oli muista erillään "häntä koipien välissä" ettei vaan jää muiden "alle".. Toinen on nii alistuvainen.. Hyvä kun uskalsi heinää mennä syömään. Laitettiin tamma tallissa valmiiksi, pakattiin se heppa-autoon ja lähdettiin maneesille. Ihan uskomattoman fiksu käsitellä, kaikki käy tyyppi, eikä mikää perus tamma. Ihan ruunamainen ;) rakastuin heti selkään mennessä, koko hevoseen.. Se olemus ja ratsastettavuus.. Se tulisuus ja laatu!  Tunsin heti, että tästä tulee vielä jotain. Viimeistään hyppäämisen jälkeen tajusin, että tästä hevosesta jätän tarjouksen. Kotimatkalla käytiin ABC:llä syömässä ja laitoin samalla tarjouksen. Se hylättiin... Nostin hiukan eikä edelleenkään hyväksytty. Sanoi että tarjottu on enemmän. Nostin kuitenkin vielä kerran tarjousta ja se meni läpi! Jahka pääsin kotio, jatkettiin kauppoja vielä tarkemmin. Asiat sovittiin, niissä meni jonkun aikaa ja vihdoin päästiin tamma hakeen, muistaakseni seuraavalla viikolla. 

Mahtavaa, kun myyjä oli rehellinen ja sanoi ettei se ole mikään helppo, vaan tulinen tamma ratsastaa, mutta jahka saatte luottamuksen "ei varmasti jätä sua yksin" ;) tiesin täysin siis mitä ostan.. Mikään ei siis ole tullut "yllätyksenä" hevosesta meille. Mikään helpoin se ei ole eikä tällä hetkellä isoille radoille valmis, mutta niin kuin sanoin myyjälle, ettei mulla ole mikään, kiire, tässä on aikaa vaikka ja kuinka (kuntoa ja lihaksia pitää kasvattaa ensin, ollut sopivan ratsastajan puuttuessa hetken jo kevyellä). Se osaa paljon ja kapasiteettiä on vaikka ja mihin (on treenannu esteitä, koulua ja kenttää). En halunnut mitään valmista tykkiä, vaan hevosen jonka kanssa kehittyä ja mennä molemmat eteenpäin. Arvostan hevosessa eteenpäinpyrkivyyttä ja tässä sitä löytyy. Tämä on tamma joka ei sovi kaikille, mutta tiedän että se on juuri sellainen mistä tykkään, herkkä ja fiksu. Onneksi osaan olla rauhallinen, Laika on opettanut sitä puolta mulle, tuon tamman kanssa pitää olla yhtä herkkä, kun se itse.kilpahevonen ;) kapasiteettiä on pitkälle! Viivi on ollut paljon miehen ratsuna, joten minä lyhyt jalkainen ihminen joudun tekeen töitä, että pystyn "korvaan" jalkojen pituuden muulla tavoin... Mutta onneksi Viivillä on vähän turhankin hyvä oma moottori ;D 

        Huhtikuu -16 Viivi :>

Nyt tamma eli  VIIVI on ollut mulla 2kk, mutta tuntuu, että se olisi ollut mulla jo pidempäänkin.. :)  

TuplaOnnet!

Myös meidän kaksi muuta ponia täytti vuosia.. Polle 22.5-> 23v ja iikku tänään 4v! 

OnneaOnnea!

   17.5-16  RAKAS pieni poni täytti 22v!

   

(Kuva otettu 7.2.-16)

Näin tässä sitten kävi..

 Vihdoin se löyty! Hevonen siis, nimet laitettiin virallisesti paperiin 28.3.2016!! 

Enempää en voisi toivoa...

Heti, kun saan postauksen valmiiksi, saatte ihastella näitä hyvä laatuisia kuvia läjäpäin :) nämä on otettu 7.2.-16