LUUKKU 8

joulufiilis<3 (sain tehtyä google plussaan uuden käyttäjän)

Ensi kohtaaminen  laikan kanssa... 

Ei ollut mitään kovin herkkua!

Alku tuntu vaikealta, meinasin jopa luovuttaa, mutta tässä sitä viellä ollaan, iki onnellinen rakkaan ponin omistaja, josta en luovu koskaan<3 

Voisin kertoa vähän alusta meidän tarinaa syvällisemmin, kuin koskaan... 

Eli siis kaikkihan alkoi siittä, kun kaveri kävi yhdellä pienellä kuuden hevosen yksityistallilla, johon oli myös muuttanut tämä poni(laika, silloin en edes tiennyt sen nimeä). Kaverini silloin ehdotti minulle, kun  tämä poni etsi ratsastaja/vuokraajaa, että voisin kokeilla, mutta emmin tietysti aluksi, koska kävin jo kuitenkin tunneilla.. Juttelin kuitenkin tästä äidin kanssa ja päätettiin kuitenkin ottaa yhteyttä ponin omistajaan.

Siinä sitten kyseltiin ponista ja päätetiin, että mennään edes kokeileen. Vaikka tietystihän mua vähän jännitti, että millanen se on :D En nyt tarkalleen muista mikä päivä se oli, mutta joku viikko soitosta tuli se päivä, kun lähettiin ajaan tallille... Matkalla päässä pyöri kaikenlaista! Mietin jopa pariin kertaan, että mulla oli kaikki kamppeet mukana.

Matka kesti reilu puoli tuntia. Talli pihassa äiti parkeeras auton ja minä katselin nenä lasissa hevosia, jotka tarhaili tyytyväisinä ulkona... Mietin, että kukahan se ``mun´´ ratsu oli.. Noustiin autosta ulos ja köpsöteltiin talliin. Siellä meitä odotteli ponin omistaja. Tervehdittiin ja vaihdettiin muutama sana. Sitten lähdin seuraamaan häntä aina tarhan ``perälle´´ saakka, jossa seisoi pieni musta poni. Mietin, että onko tuo se? pilkesilmäkulmassa ponilla heti...Otin ponin tarhasta ja lähdin taluttamaan talliin.. Kauhea kiire sillä oli sisälle ja välillä mietin pystynköhän sitä pitään, mutta hanskassa pysy ;D ainakin jotenkin...

Vein ponin karsinaan. Omistaja otti siltä ulkoloimen pois. Haettiin yhdessä ponin varusteet jotta näin mitkä ne on ja mistä hakea. Jos siis olisin ruvennut sitä vuokraan ;) Omistaja piti ponia kiinni, kun minä sitä harjailin, koska poni oli, niin tamma boksissa... Poni pyöri ja oli levoton... kyttäsi minun joka askelta ja oli jotenkin epävarma! Sain kuitenkin sen harjattua, sitten opeteltiin laittaan suojat(tunneilla tottunut kääriin pinteleitä). Sitten satula, jota poni inhos ylikaiken!!! Sen jälkeen viellä suitset, jossa poni nosti vaan päätään mulle ja yritti, etten niitä sille sais!! mutta sainhan mää ;) hahhaha!!

Sitten omat kamat niskaan, ohjista kiinni ja ulos. POni vähän yritti rynnistää tallinovesta ulos. Seuraava haaste oli selkään nousu, nimittäin ponilla oli tapana, ettei se jaksanut seistä paikka.. -.-
Mutta pienellä avustuksella siittäkin päästiin. Tuntu jännittävältä istua selässä ja yrittää myös yhtä jännittynyttä heppaa saada jollain tavalla muhun kontaktiin.... eikä vaan kävellä eteen, hirvin askelin ja pää pystyssä. Mietin heti alkuun, että mitähän tästäkin tulee.. Mentiin ratsastaan ``kentälle´´. Alotin käveleen pitkin ohjin. Höpöttelin kauheasti ponille, jotta se voisi luottaa muhun.

Sitten otin pikku hiljaa ohjia, niin ponihan vetäs heti päänsä taivaisiin ja oli sillain, että tötteröö, heti meininkii, joko laukataan?? ::D joo, no olihan se todella outoa ja vaikeeta, kun olit tottunut patalaiskoihin tuntiratsuihin.Ekat ravit molempiin suuntiin oli vaan uraa ympäri ohjat löysällä, pää pystyssä, jalat liikuen taivaisiin.. JES!! En uskaltanut silloin edes vaihtaa suuntaa ravissa, vaan otin käynnin kautta. Silloin sanottiin, että se helposti nostaa pienen pukin kautta laukan ja nostot ei ole helppoja... no.. sain sen laukan nouseen ja otettua pari askelta, kun se laski pois,. Joten tein viellä kerran ja lopetin siihen. Pikusen viällä otin ravia. Loppukäynnit taluttaen. Vietiin poni talliin, varusteet pois, harjaus, loimi ja takas ulos. Sinne se jäi tarhaan möllöttään :)

Kun oltiin lähdetty tallilla, oli hiukan sekavat tunteet! poni joka osaa, mutta on vaikea ja tempperamenttinen.. DÄÄMH. Mitä tehdä, oli seuraava ajatus mikä päässäni pyöri. Lupasin miettiä asiaa ja ilmoitella, kuten voitte arvata päätettiin harkinnan jälkeen mennä viellä toisen kertaan kokeileen. Se toinen oli itseasiassa ``huonompi´´ kerta, kun eka ::D kun poni ei ehkä jännittänyt mua niin paljoa. Sen jälkeen olin jo melkein valmis lopettaan enkä kuukauteen ottanut yhteyttä omistajaan, mutta sitten taas oli semmonen fiilis, että kokeilen viellä kerran ja sit päätän alanko vuokraan vai en.. ja sithän se oli tosi ihana ja halusin sen vuokralle!! =) <3

Voitte kuvitella, kun poni on tuotu saksasta suomeen ja ollut aina siellä olleessaan kovassa treenissä ja joutuu suomeen vähälle käytölle, kuin siinä käy.. juuri niin millainen laika oli alkuunsa!! ylienerginen ja se energia mitä se sai siellä töitä tehdessän purkaa purkautu sitten näillä ``ongelma´´ käytöksillä, kuten rynniminen, kiukkuisuus boksissa, ei jaksanut odottaa, että pääsee selkään,täysiä eteen jn.. (ekaa kertaa, kun ratsin laikalla sillä oli ollut kahen viikon loma, koska ei ollut ratsastajaa,pienet ei pärjännyt sille ja sit kokeneet oli liian isoja ja ponia ei kuulemma voinut juoksuttaa, koska tuli päälle)
Mutta nyt ne on onneksi takana päin :)) joskus tietysti poni ei malttais seistä selkään noustessa, mutta se on sitä sen innokkuutta ::D

Että ei tämä meidän alku mitään ruususta ole ollut, ponilla oli käytetty väärää satulaa, pukittelu nostois, , oli vähällä liikunnalla, kurin palautusta tartti, rakkautta ja huolenpitoa<3 kaikki nuo on hävinnyt ponilta kahden ekan yhteisen vuoden aikan, oikean satulan, säännöllisen liikunnan, rajojen, rakkauden ja huolenpidon avulla. =) oikea ihminen myös auttaa ponin/hevosen omaan motivaatioon ;)

Poni oli oikeasti mun tasoon nähden liian kuuma, tempperamenttinen ja herkkä, mutta se myös opetti paljon! =) en vielläkään osaa laikaa täydellisesti ratsastaa, mutta tässähän sitä opetellaan koko ajan ;)

Toivottavasti tykkäsitte tästä :) yritin mahdollisimman yksityiskohtaisesti kirjoittaa.. 


P.S Haluaisitteko joskus kuulla laikan elämästä ulkomailla? =)