Menin selkään ja odottelin omaa vuoroani (muistaakseni lähdin jo kolmantena). Heppa oli ihan nätisti ollut mun radan kävely ajan, mutta kun menin selkään alko taas steppailu, pienessä tilassa oli hankala keksiä tammalle tekemistä. Onneksi pääsin nopeasti kentän päähän odottelemaan. Katsoin vielä radan. Minun vuoro ja jännitys mylläsi.. Mulla ei ollut oikein mitää käsitystä hevosen käytöksestä esim. Katsomosta tai valokuvaajista. Ravasin toiseen päähän tervehdin, lähtömerkki(ei sanonut siitä mitään). Ajattelin vain, että luokka on nii pieni 50-60, että menen vaikka käynnissä kunhan päästään rata loppuun ;)
Oltiin päätettiin että menen radan ravissa, ettei Heppa pääse kiikuttaan mua ja tulee molemmille varma/hyvä fiilis. Eka este menikin ravissa, mutta sitten Heppa lähti laukalle ja ajattelin että ok, mennään sitten muutama este laukalla. Noh, ei se
Ihan niin onnistunut, kun en saanut Heppa enää takasin :D mentiin sitten koko loppurata laukassa. Viimeinen suhteutettu linja tultiin todella kovaa.. Pääasia että hepalle oli hauskaa, kyllä oli mullakin.. Eihän sitä sitä voinu kun nauraa! En tiedä, mutta muutaman esteen jälkeen mulle tuli tunne, että uskalsin luottaa tammaan ja se jännitys katosi. Tamma tuntu varmalta! Viivi ei meinannut pysähtyä enää radan jälkeen :D Heppa sai isot taputukset kaulalle ja mulla tuli silmäkulmaan onnenkyynel..
Täti vei hepan talliin edeltä ja jäin itse katsoin luokan loppuun. Luokka oli ihanneluokka (85s) joten meile tuli 6virhepistettä liian nopeasta ajasta. Muistaakseni meidän aika oli alle 40s.
Tiedän että Viivi on aikaluokkien hevonen, mutta mehän ei lähdetty kisaan, joten se oli meille ihan sama. Ilman ihanneaikaluokka arvostelua, me oltaisiin voitettu ;) puhdas rata! Tamma oli kyllä upea! V pääsi tallissa pesulle ja sai herkkuja. Kaikinpuolin jäi siis hyvä fiilis! Ei voisi paremmin ekat kisat mennä. Etenkin kun mulla oli vielä kolmipalat ja ei mitään martingaalia.(<--mitä sillä on aina käytetty).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti