Julkaisemattomia kuvia...

Nämä kuvat on otettu jo tammikuussa, mutta olen ne ihan unohtanut julkaista teille, joten tässä ne nyt on. =)

Heppamessut!

Tänään tuli oltua messuilla ja huomenna en sitten ehdikään sinne, kun meillä on ponin kanssa valmennus. :) 

Eniten minua kiinnosti kenttäratsastus ja esteluokat, joita tuli seurattua. Toki seurailin välillä muitakin esityksiä kuten rotuesittelyä ja kengitys näytöstä. Käytiin myös kiertämässä "koju" alue moneen kertaan. Paljon oli kamaa myynnissä ja tarjouksiakin oli varsinkin vaatteissa paljon. Olen ollut messuilla jo niin monena  vuonna, että tuntuu siltä, ettei enää "jaksa" katsella, niin samantapaisia esityksiä vuodesta toiseen. Kiva tapahtuma, tunnelma ja näkee paljon heppaihmisiä! =) siinä ehkä näkemykseni tiivistettynä.. 

Muutamia ostoksia tuli tehtyä ja esittelen ne teille tähän samalla. Ei ollut oikein mitään ostettavaa, ainoastaan kolme asiaa oli listalla. Kuolaimet, kouluvyö ja sadeloimi. Kuolaimia ei löytynyt eikä kouluvyötäkään, joten ne lähtee tilaukseen sekä uudet Back on track suojat takasiin. Sadeloimi sentään löytyi! Meidän vanha sadeloimi ei enää pidä vettä, joten ollaan puhuttu jo marraskuusta lähtien, että kevääksi pitää ostaa uusi, joten odotin Heppamessuja, josta ostan vasta uuden. :)  me käytetään vaan horsewaren tai bucasin loimia, koska ne kestää ja istuu ponille parhaiten!   Messuilla on hyviä tarjouksia niistä merkeistä, joten nytkin löysin sadeloimen hintaan 90€! Jossa siis on kaulakappale mukana ja ovh oli kuitenkin sen 120€. Tuli siinä muutamat kympit säästettyä. 

Ostin myös muutaman sellaisen tavaran joka on listalla: ei pakollista! Eli ostin likit namin siihen telineeseen, heppa irtokarkkeja, laikalle otsapannan, vaaville nahkariimun ja itselleni saapassukkia. Rahaa olin varannut reilusti mukaan, mutta hyvä vaan ettei tullut tuhlattua kaikkia ;) kyllä sitä tuli katseltua yhtä animon aivan ihanaa kisatakkia, mutta hinnan ollessa 620€ jäi se ostamatta, näillä kisaamisilla, mulle riittää halvempikin. 

Tulihan sitä nälkään ostettua muutama hodari ja metrilakuja :D 

     Varsa pääsi heti testaamaan riimua :3 

      Hintaa tällä oli vain 10€!!! 

      Nami makso 5€ ovh 7,90€

         Kuvassa esperadon saapassukat    Ratsukellari tavarat yht. 20€ :) 

                     Otsapanta :) 14,90€

  

            Sadeloimi :) ovh 120€ nyt 90€!!

  Puoli litraa irtokarkki nameja poneille 5€

Estevalmennus 29.3

Tänään oli pitkästä aikaa estevalmennus :) on tullut kyllä hypättyä, mutta "yksinään" ilman valmentajaa. 

Nyt uudella tallilla, on helpompi saada opettajia paikalle. 

Valmennus alkoi vasta puoli seitsemältä, joten ei ainakaan sen takia tarvinnut herätä ajoissa. :D kellojen siirto ainakin minua sekoitti jonkin verran.. 

Puol kuuden jälkeen lähettiin ajelemaan tallille. Hain heti ponin tarhasta. Laitoin sen nopeasti valmiiksi ja sitten halliin. 

Kerettiin käveleen kunnon alkukäynnit ennen valmentajan tuloa. Hänen saavuttuaan kerroin ponista ja minusta mitä hän halusi tietää. Sitten alotettiinkin tunti. Minä aloin ravailemaan ja valkku sekä äiti +tätini alkoi laittamaan esteitä. Kun esteet oli laitettu, alettiin katsomaan vähän ensin alle sileetä. Otettiin ravia isolla ympyrällä jossa tehtiin vähän siirtymisiä, tempon vaihteluja ja ulos- sekä sisälle taivutuksia molempiin suuntiin. 

Sen jälkeen laukkaa. Mun piti pikkusen pyytää laukkaa eteen, ei niin että poni menee kovempaa vaan, ettei se mene koululaukkaa, vaan niin että laukka meneen enemmän "eteenpäin" ei ylöspäin.  :) heh! En tiädä saitteko selvää mun selityksistä. Haettiin vaan rentoa laukkaa, niin ettei poni mee semmosta laukkaa mitä itse haluaa, vaan sitä mitä minä haluan. 

Pidettiin pieni käynti tauko. Jonka jälkeen vihdoin päästiin hyppään. Aloitettiin ihan pikku ristikoista. Tultiin linjaa johon piti tulla ekana 5 laukka askelta. Korkeus tosiaan "huimat" 30-40cm. Poni päätti että hän tulee neljällä ja eihän mulla siinä ollut mitään tehtävissä :D poni vie kuski vaan "vikisee".  Jouduttiin muutaman kerran tuleen, että sain siihen sen viisi. Laika kun päättää, että hän tulee neljällä, niin ei ole ihan helppoa saada sitä tulemaan sitten muulla. 

Esteitä vähän nostettiin sinne n. 50cm, mutta ristikkoina kuitenkin pysyivät. Tultiin tämäkin viidellä. Sitten vaihdettiin että pitää tulla neljällä eli laukkaa piti pidentää, mutta sehän nyt oli meille helppoa! Joten tultiin sitten kuudella ja sitä tultiinkin sitten taas hetken aikaa, koska poni ei olisi millään halunnut tulla sitä hitaasti vaan mennä kovaa. Hetken jälkeen saatiin onnistuun, mutta jouduin tekeen kyllä paljon töitä ja siltikään niistä ei tullut siistejä kuutta askelta. Päätettiin kuitenkin että pääasia, että poni menee sen kuudella, kun alettaisiin sitä vielä lisää hiomaan, missä taas poni kuumiaa lisää eikä sitten ainakaan onnistu. 

Nostettiin esteitä pystyksi, toinen 50 ja toinen 60cm. Isommat hypyt vaikeutti taas lisää tehtävää. Molemmille esteille piti saada pienet tasaiset hypyt. Se ei ole ihan helppoa, kun poni aina helposti yli hyppää :D  Jos ensimmäiselle ei tule sopivaa hyppyä, pitää pystyä reagoimaan linjan välissä nopeasti, jotta saa askeleet osumaan.  

Tiedän, että Laika helposti ylihyppää, joten yritin tulla mahdollisimman rauhallista laukkaa, jotta mahdun väliin kuudella. Viittä askelta oli taas vaikea saada, mutta neljä oli taas helpompi, kun otti isomman hypyn esteelle. Nämä ovat hyviä ja hyödyllisiä tehtäviä, itse tykkään näistä kovasti! :)

Esteitä nostettiin sinne 70cm ja tultiin vielä muutamia kertoja. Kuusi askelta ei millään meinannut tulla, kun poni pääsi taas rykäisemään välissä. Neljä oli jälleen helpoin, yritti se myös rykäistä kolmella askeleella. Mua kyllä välillä nauratti kun poni keskitty niin täysillä tehtävään, että korvat oli täysin hörössä ja jalat meni sataatuhatta :D 

Pidettiin käynti tauko. Sen jälkeen alettiin tulemaan pysty okseri linjaa. Alku korkeus oli noin 50cm. Poni "pikkusen" kuumus ja yritti taas kuskata  täysiä läpi sarjasta. Kolme askelta piti tulla, niin poni ryki sen kahdella. Jätti hypyillä siis mentiin. Jouduin tosi paljon pitää ponia, että sain sen kolmella mahtumaan. Esteet nostettiin sinne 70cm, niin poni pikkusen keskitty paremmin, ei enää niin hurjasti roiskinut menemään. Kerran taidettiin tulla myös kahella ja puolella askeleella, kun poni teki senmoisen jätti megaloikan okserille (kuva tulossa). :D tultiin vielä kerran niin että okseri oli vielä sen 70cm ja pysty 80cm. Hyvät hypyt ja paikat! Siihen oli hyvä lopettaa :) 

Poni oli super kiva hypätä vaikka se välillä ryki menemään, niin ettei mulla ollut paljon vaihtoehtoja, kun antaa mennä :D ei auta kuitenkaan jäädä liikaa pitämään tai se lisää vaan vauhtia. Paikat osu kivasti ja muutenkin onnistu kaikki suurinpiirtein hyvin, siihen nähden, että ollaan hypätty viime vuoden kesästä lähtien todella epäsäännöllisesti. Nyt yritetään ainakin kerta viikkoon hypätä, jotta jää se hyvä vaihde päälle. Poni kun tykkää niin paljon hypätä! :)  

Tässä muutamia puhelin videoista otettuja kuvia: 

             Päivän megaloikka :D 

   Lähti rykimään kohti seuraavaa estettä

Torstain kouluvalmennus!

Olin torstaina Laura P. :n kouluvalmennuksessa. Hän on tuttu ainakin ypäjällä käyville :)  ekaa kertaa kokeilin hänen opetustaan ja voi että tykkäsin! Tiedän kyllä heti alkuunsa onko valmentaja minulle sopiva vai ei.. 

Pääsin pikkusen ennen neljää lähtemään töistä, jotta ehdin tunnille joka alkoi viideltä, hiukan kiire tuli kuitenkin, mutta pääasia että ehdin. 

Laitoin ponin nopeasti valmiiksi ja lähdin maneesiin. Edellinen tunti oli vielä menossa, joten ehdin käveleen kunnon alku käynnit. Poni keksi maneesin päädystä pelottavan kohdan johon ei suostunut mennä, vaan alkoi pomppimaan ja yritti lähteä täysiä karkuun. Meinasin ihan tosissaan pudotakin, kun se teki niin nopean sivupompun! Onneksi Laura auttoi ja päästiin kohtalaisesti pelottavan kohdan ohitse. 

Hetken päästä saatiinkin käsky ottaan ohjat käteen ja ravailemaan vähän molempiin suuntiin. Poni yhä edelleen poukkoili "pelottavan asian" kohdalla mutta päästiin kuitenkin ohitse. 

Hetken ravattua sain käskyn ottaa myös vähän verkkalaukkaa. Poni oli todella jännittynyt joten mietin että mitähän tästäkin tulee.. Yleensä silloin kun poni jännittyy ja menee ajatuksestaan noin "lukkoon" yritän saada yhden hyvän pätkän ja lopettaa siihen,mutta nyt kun oltiin tunnilla oli pakko jatkaa. Valkku pyysi minua luokseen ja korjasi asentoani sekä tietysti samalla koko istuntaa. Tiedän että se on ihan surkea ja heti kun joku ei ole siitä komentamassa menen taas omaan tuttuun könö asentoon. Jatkettiin tällä uudella istunnalla ja oli kyllä niin outoa... On niin vaikea aina oppia uuteen tapaan, kun se tuttu ja turvallinen on niin helppoa ja totuttua. :) mutta eiköhän se tästä.. Kunhan pidän vain "itsekurin" ja muistan tarkkailla peilistä, että myös istun tällä uudella tavalla. 

Meitä oli kaksi tunnilla joten valkku kertoi tehtävät meille samaan aikaan, mutta neuvo vuoron perään. Tykkäsin kun tunti alotettiin tällain rennosti, koska mulla varsinkin oli pitkä tauko kunnon kouluvalkusta. Ensimmäinen tehtävä oli tulla pitkää sivua reilusti uran sisäpuolella ja siitä uralle väistöä. Tämähän ehkä kuulostaa "yksinkertaiselta" mutta ei se sitä ole. Varsinkaan silloin kun pitää onnistua 100% hyvin. Itse olen vino, mutta poni ei onneksi, mutta poni on hyvin herkkä istunnalle ja kun mun istunnassa on vinoutta, niin poni helposti lähtee pienelläkin istunnan heilahduksella poikitteleen johki suuntaan. Joten sain keskittyä siihen, että ajattelin vain suoraa ja pidin istuntani suorassa. Oikealle väistöt meni super hyvin, eikä meidän tarvinnut tulla montaa kertaa. Ihmettelin oikein ittekin kuinka poni keskittyi hyvin ja tehtävä onnistui, kun tosiaan alku oli hankala ponin jännittyessä. Vaihdettiin toinen suunta. Noh, suoraksi sain ponin hyvin, mutta se arvasi että tehdään väistöjä joten se alkoi ennakoimaan ja heti siirryttyä päädystä suoralle, se alkoi väistämään. Meni hetki että sain sen malttamaan. Onhan se hienoa kun poni vain tekisi ja itse istuisi, mutta ei se niin kuulu mennä :) me ollaan siinä yhdessä ei erikseen. Jouduttiin moneen kertaan tulemaan, mutta sain lopuksi kuitenkin ihan hyvät väistöt. 

Laukassa valkku vneuvoi meitä yksitellen. Otettiin laukkaa isolla ympyrällä, jotta saadaan istuntaani korjattua ja ponia rennoksi, se kun olisi vain rallitellu.. Otettiin ensin vasempaan suuntaan. Valkku muistutti, että muista istunta ja rentouta kädet. Helposti laukassa olen jännittynyt ja silloin myös käteni "lukittuu" eli painetta tulee enempi suuhun josta poni siis ottaa taas lisää kierroksia. Pitää vaan muistaa olla rentona ja istua liikkeen mukana.  Pystyn kuulemma paljon vaikuttaan laikan laukkaankin istunnalla, kunhan vain muistan olla RENTO. Silloin kun itse olen jännittynyt on ponikin, jos olen rento, niin on ponikin. Yksinkertaista, mutta unohdan sen helposti. Ravissa osaan olla rento, mutta kun on laukan vuoro jännityn josta poni ottaa kierroksia, en tiädä miksi jännityn ja miten saan sen pois. Vaikka kuinka yritän olla jännittämättä, niin ei auta :/ sain sitten tehtäväksi miettiä ennen laukan ottoa ja laukan noston aikaan jotain ihan muuta, jotta voisin unohtaa että olen ottamassa laukkaa, jotten jännity. Se oikeasti autto! 

Näitä tarttee nyt muistaa tehdä :) 

Valkku käski ottaan ponin sisäjalkaa enempi pidemmälle askeleelle. Nyt se laukkas lyhyempää laukkaa, korkealle. Vähän pohjetta enempi, samalla istuen askelta vastaan, alkoi laukka kunnolla "etenemään". Ettei mennä "estelaukkaa" vaan koululaukkaa. Hetken päästä alkoi laukka vaan paranemaan. Sitten muutamat siirtymiset laukasta raviin. Laika helposti "lössähtää" laukasta raviin eli tipauttaa vaan raviin ja menee hetken kuin hirvi.

 Valkku sano, että se johtuu siitä etten ole valmistellut siirtymistä kunnolla. Lasken aina yhden askeleen kun sisäjalka laskee maahan. Joten siitä sitten taas lasken vaikka, että 12 askeleen jälkeen siirryn raviin ja 9 askeleen kohdalla aloitan kunnon valmistelun eli varmistan tarkkaan että se poni on avuilla ja kuulolla. 

Joka ikinen askel pitää ratsastaa, jos vaan matkustaa ei voi vaatia! :) 

Toiseen suuntaan laukkaa. Muistin heti pyytää sisäjalkaa kunnolla eteen, joten saatiin super kivaa laukkaa. Siihen oli hyvä lopettaa. Siirtymisetkin onnistui raviin jo paremmin. 

Ravissa haettiin vielä se wow fiilis ja kyllä se sieltä tuli! Sain nimittäin tällä uudella istunnalla ponin etuosan "nouseen" ylös. Tuli kunnon ryhti ponille, kun itse istuin hyvin ja suorassa. Jee! Ihan hymy tuli huulille. Olin ihan poikki tunnin jälkeen ja hikikin tuli molemmille. :) mutta oltiin me kyllä tyytyväisiä, ponikin oli ihan vaahdossa. 

Ensi viikolla valkku ei pääse tulemaan, joten joudumme nyt pari viikkoa odottelemaan uutta tuntia, mutta ei se mitään, ehdin treenaamaan näitä asioita seuraavaa tuntia varten. :) 

Poni sai paljon kehuja erityisesti sen liikkeistä! Tulen pärjään sen kanssa hyvin avoimissa. Saas nähdä kuinka paljon innostutaan kisailemaan :)  katsotaan!  

     Oltiin yksi ilta yhdeksän jälkeen kaksistaan maneesissa :) poni pääsi vähän irrottelemaan... 

Ponin silmin

Heippis vaa kaikille! Tällä kertaa ruudun toisella puolella kirjoitteleekin blogin oikea päätähti minä eli Laika. :) 

Ajateltiin, että olisi kiva, jos minäkin pääsisin välillä ääneen, joten nyt on sen aika.  Kerron tästä päivästä, kun omistajani tai siis eihän minua nyt kukaan voi omistaa vaan ihana palvelijana saapuu tallille. 

Juuri kun torkun katoksen vieressä tuulensuojassa samalla auringon paistaessa hivenen lämmittävästi kuulen tutut askeleet ja käännyn katsomaan. Sieltähän se palvelijana vihdoin tulee. 

Ihmettelin missä hän viipyi, onneksi hän eli Jenna kertoi, että tuli vasta myöhemmin, koska kuulemma maneesi oli varattu aamusta iltapäivään eikä oltaisi päästy tekemään töitä. Onneksi minä sain sitten tarhailla ja seurata vierestä nuita ihmeellisen pieniä poneja joita vilisi maneesiin koko päivän. Niillä on jotain erikoisia omia askellajeja joista minä en ymmärrä mitään.. 

Seurasin vierestä, kun palvelijani otti naruni ja alkoi availemaan portteja. Turhia muuten nuo aidat, kyllähän minä voisin olla vapaanakin... Pääsisin talliinkin silloin kuin itse haluaisin. Noh, mutta pääasia että hän tuli ja minä pääsen sisälle. 

 Yleensä minulta riisutaan eteisessä eli käytävällä ulkovaatteet. Minulla on näillä lämpösillä säillä kevyttoppapuku pihalla. Tämän jälkeen pääsen mun omaan yksiöön jossa riisutaan sisäpuku pois. Jaloissa minulla on "sukat" etten rikkoisi jalkojani, minä nimittäin osaan nuo kunfu liikkeet, nekin otetaan pois. En niitä kuitenkaa karsinassa tarvitse. 

Minulla on yksiössäni pieni nökkönen heinää jota syön samalla kun minua kaunistetaan. Onneksi palvelijani on tarkka siitä, että olen puhdas koska niin minäkin olen. Olisihan se kauheeta jos arvoisellani leidillä olisi hiukset takussa, hyi! Silti en kauheasti tykkää, kun se laittaa minun tukkaan käryävää suihketta, sen kuulemma pitäisi selvittää ja tuoda kiiltoa tukkaani. Minähän nuista en mitään tiedä, mutta kai se on vaan luotettava. Olen hirmu herkkä iholtani, joten minua saa harjata vain pehmeillä luonnonharjoilla, palvelijani on siihen jo oppinut, mutta kaikki ei ole joten niille sen näytän kyllä laittamalla "naamani ruttuun". 

Kun hän on minua hetken aikaa puunannut lähtee hän käymään jossain. Kun hän kohta palaa on hänellä mukana varusteita mitä käytän, kun lähdetään töihin. Hän vielä harjaa päätäni hyvin varoen, koska siitä erityisesti olen herkkä.  Sitten otan suuhuni  kuolaimet, ne ovat minulle hyvät joten en pidä niitä mitenkään huonona asiana. Niiden avulla pääsen kulkemaan oikein päin. Minulla on käytössä jonkin sortin "erikois" suitset ja ne onkin mukavat! Palvelijani kertoi ostaneensa ne heti, kun Suomesta niitä sai. Olen niin herkkä päästäni, että ihan kaikki suitset ei minulle sovi. Kun kaikki remmit oli kiinni pääsin käytävälle, jossa minulle laitettiin loput varusteet. 

Olin ihan innoissani, kun huomasin saavani toisen satulan selkään, sitä käytetään yleensä vaan hypätessä. Jee!  En malttanut seistä ollenkaan paikallani vaan aloin levottomasti "tanssiin" käytävällä. Palvelija tietysti alkoi nauraan ja sanoi minulle, että taidan tietää mitä tänään tapahtuu. Minulle laitettiin myös suojat joka jalkaan joka varmisti minulle vielä sen, että tänään tehdään jotain mitä minä rakastan. Siitä onkin ollut taas taukoa. Minä hyppäisin vaikka joka päivä, mutta palvelijani sanoi, ettei se olisi minulle hyväksi, erityisesti sieville jaloilleni. 

Vihdoin kaikki valmista, en ymmärrä miten noiden varusteiden laitto voi kestää noin kauan, miten tämmöistä prinsessaa odotutetaan näin kauan. Järjetöntä, kaikki pitäisi tapahtua juuri silloin, kun haluan! Pääasia, että kuitenkin vihdoin päästiin lähteen kohti hallia. Se on tosiaan se paikka jota edellisellä tallilla ei ollut, missä minä pääsen mukavasti kulkeen ilmalla kun ilmalla. Työnteko on minulle kaikki kaikessa, elämän työni. :)

Matkaa ei nyt hirveästi ole asunnostani halliin, mutta silti aina jännitän siinä kaikenlaista. Jännää on myös se kun ovet avataan halliin, hui. " ikinähä en ole hallissa ollut" ::D  muutama muukin heppa oli hallissa kun mentiin. Palvelija nousee aina korokkeelta selkääni, jotta selkäni säästyy ja satula. Kai nuo on nii ihmisten juttuja. 

Saan alkuun kävellä hetken aikaa vapaasti pitkin ohjin jotta lihakseni lämpiää. Sen jälkeen hölkkäillään molempiin suuntiin hetken aikaa ravia, niin että Jenna keventää. Pienen käynti tauon jälkeen se istuukin ravissa satulassa, harjoitusraviksikö sitä kutsutaan?  Tehdään muutamia tehtäviä. Ilmeisesti liittyy siihen millainen olen ratsastaa sitten esteillä, huomasin meinaan, että tuo toinen palvelija alkoi kantamaan estetolppia. Jouduin pysähtymään ja meneen sivuttain. Mikäköhän järki noissakin on? Mikä tylsintä jouduin isolle ympyrälle, jossa jouduin asettumaan ulos- ja sisällepäin. Mitähän muuta vielä, yritin vähä pomppia ja nostella laukkaa, mutta silti en päässyt tekeen mitä halusin, höh... Minä olisin tietysti aloittanut heti vaan hyppään, mutta kun ei päästetty.

Tylsintä, taas jouduin käynti tauolle. Turhia tuollaiset! Mutta jee, vihdoin pääsin sen jälkeen laukkaan. Se on niin kivaa! Kokeilin taas alkuun pomppia joka suuntaan mutta ei auttanut siihe, että olisin päässyt kovempaa, vaan jouduin siitä hyvästä ottamaan käyntiin, kunnes rauhoitun. Yritän aina että olen vasta niin nuori mitä voin itselleni, mutta ei mee kuulemma läpi -_-  Jenna vaan aina sanoo, että vaikka olen mieleltäni nuori, niin silti olen 20v ja sen mukaan pitäisi käyttäytyä.. Höh, tylsää! Mielestäni pitää vähän välillä keksiä jotain äksidenttiä :D 

No joo.. Mutta palataan asiaan. Päästiin vihdoin laukkaan ja yritin vähän kiihdytellään ja pomppia. J minua siitä sitten komensi pohkeella eteen, etten saa    pelleillä. Mutta kun mulla on hauskaa! Sain luvan ottaa muutamat suorat vähän reippaammin, mutta pikkusuorat jouduin hidastaan, tylsää. Kokeilin välillä vähän taas pomppia, mutta ei auta.. 

Täpinöissäni näin että vihdoin lähdettiin kohti puomeja. Voi jessus ku en enää tienny mitä olisin tehnyt pomppinut, peruuttanut vai lähtenyt täysiä eteen.  Päätin kuitenkin lähteä täysiä eteen, silloin J ei voi tehdä mitää. :D  jouduin kuitenkin himmaan jonkin matkan päässä puomeista, koska J huomasi, että voi hidastaa vauhtiani kohti maneesin päätyä. Mua ei kuulemma kuitenkaan voi pysäyttää seinää kohti, koska olen joskus tehnyt niin,  että olen sitten myös mennyt seinää päin. Menin niin kovaa, että huomasin J:nkin tasapainon heittävän, kun kaarteen sillä tavalla rullasin. Kyllä se kuitenkin siellä kyydissä jotenkin kiikku. :D 

Pääsin vielä kerran meneen puomit ja tietysti nekin vedin ihan täysiä, mitä sitä hidasteleen kun voi täysiäkin mennä. Heh! Seuraavan kerran kun tultiin nii puomit olikin jo nostettu vähän maasta, ne oli semmoisessa äksän mallissa. En paljon välittänyt, kun korkeus oli niin naurettava, painelin vaan laukaten ylitse. 

Jouduin vielä muutamia kertoja tulee niitä maahankaivettuja. Boring! 

Vihdoin palvelijat tajus, että kai munkin pitää joutua nostaan jalkojani edes vähän,  joten este nostettiin pystyksi. Noo... Ei sekään vielä erikoinen ollu ja siitäkin lampsin rutiinilla ylitse eli täysiä. Mutta vihdoin se tikku nousi edes maasta ylös kun este oli n.80cm tai ainakin niin J sanoi. Tein kuulemma todella hienoja hyppyjä josta sain paljon kehuja, joten pitihän minun esteen jälkeen vähän pomppia ja vinkua. Pidettiin pieni tauko, höh, tylsää... En jaksais kävellä.  

Mutta hei ei tarvinnut kauaa kävellä kun J otti ohjat käteen ja jatkettiin. Sain kuulemma enää ottaa muutaman hypyn ja ne tultiin kuskin mielestä vähän isommalle pystylle, noh jos minulta kysytään niin eihän tuo nyt vielä mitään. Pitihän mun nyt sitten näyttää J:lle että pääsen isompaa ja hyppäsin isolla ilmavaralla, ainakin 20cm kuulemma jäi varaa. Toinen palvelijoista sanoi esteen olevan 100cm. Pyh, sanon minä :D ei ainakaan tuntunut siltä, mutta hei mähän oon paras ja hyppään mistä vaan yli, kunhan tuo mamma pysyis kyydissä.  

Hypättiin me toki toisestakin suunnasta mutta en nyt alkanut kertomaan siitäkin, halusin nimittäin päästä loppuhuipennukseen nopeasti ;) eli kertomaan tuosta isoimmasta esteestä. Eihän nuo pienet kiinnosta. Olin kuulemma niin hieno, ettei otettu montaa hyppyä. Tiesinkin sen kyllä jo. J myös sanoi sitä, että meillä on ollut taukoa sen verran että ei voida ottaa montaa hyppyä.  Tylsää , kyllä minä olisin hypännyt, mutta aina pitää tehdä niin kun se sanoo..

Olin niin innoissani hyppäämisen jälkeen että sain vielä hiukan aikaa laukata koko hallia pitkin, jee! Sen jälkeen mun pitikin ottaa ravia. Palvelija tulikin loppukäynneille pois kyydistä. Niinhän tekee usein, mutta onhan se minulle kiva. 

Jouduin käveleen ties kuinka kauan ennen kuin pääsin talliin. Karsinassa odotti pieni nökäre heinää joka jäi minulta kun ehtinyt syömään kaikkia ennen urheilusuoritusta. Käytävällä tai minulle eteinen siis, otettiin varusteet pois ja minä pääsin huoneistooni. Sillä välin kun minä söin J laitto mulle jalkoihin jotkut suojat ja ihmeellisen loimen. Hän on niin kertonut että ne tekevät hyvää erityisesti näin "rankemman" suorituksen jälkeen. Kaippa se sitten niin on, en minä nuista ihmisten hössätyksistä tiiä ja tajua.. Mutta kyllä nuo erikoisvehkeet päällä tuntuu kieltämättä hyvältä. Minä sain jäädä yksiööni rauhassa syömään, kun J lähti putsaan ja laittamaan kamojani pois. Vastan hetken päästä hän tuli takaisin otti ihme suojat ja loimen pois. Sen jälkeen sain taas kunnon harjauksen. Nii ja tietysti muutaman herkkupalan. Nää hetket on parhaita! Hetken päästä hän kuitenkin lopetti, laitto minulle ihme loimen takaisin päälle, sanoi että saan pitää sitä yönkin... Ja vielä toisen loimen sain päälleni. En kuulemma pärjää pelkällä ihme loimella, sen ollessa niin ohut.. No niinhän se on ja kun olen niin kova helposti palelemaan. Sain vielä yhden porkkanan, lähtiäis rapsutukset ja sitten menikin ovi jo kiinni. 

Sellainen päivä minulla? :) mitäs tykkäsitte... Voin toistekin kirjoitella. Terkuin pieni prinsessa poni! 

Smile

Huom! Osa tekstistä on kirjoitettu jo viime viikon lauantaina ja loput tänään! :) 

Olen tällä hetkellä todella onnellinen! :) nyt kun sain tuon hevospuolenkin kuntoon.. On se vaan niin mukavaa, kun pääsee taas ratsastaan kunnolla ja treenaamaan. 

Poni on nyt huomattavasti paremmalla päällä, kun  se pääsee taas liikkumaan kunnolla! Siitä tulee hermostunut ja kiukkuinen, jos joutuu vain seisomaan, edes tarhailu ei riitä laikalle... Ainoastaan monipuolinen ja säännöllinen liikunta pitää ponin tyytyväisenä! 

 

Ollaan ennenkin oltu isolla tallilla,missä on paljon hevosia, mutta nyt ollaan isoimmassa tallissa missä ollaan ikinä  oltu, silti poni on oikein hyvin ottanut uuden kotinsa. :) se onkin minulle tärkeintä, että poni viihtyy ja sillä on kaikki kunnossa. Omat toiveet ja vaatimukset tulee vasta toisena ;)  tallissa on mukavasti kaksi käytävää joka rauhoittaa hälinää. Laika majailee tällä hetkellä suuremmalla käytävällä, mutta katsotaan nyt jääkö siihen vai siirtyykö jossain vaiheessa sinne toiselle käytävälle. Me saatiin mukavasti päätykarsina, joten sekin tuo laikalle rauhaa, kun on vain yksi naapuri :) ja minä saan rauhassa levitellä tavarani pitkin karsinan edustaa :D heh! 

Minusta tuntuu, että laika viihtyy paremmin tallissa missä on paljon hevosia, kuin  pienessä, missä on vain muutama tai esim. seitsemän hevosta. Aina on kavereita ympärillä, joten ei tarvitse yksin ponin olla sisällä eikä ulkona. Ennen oli usein niin, että poni joutui olemaan paljon tallissa yksin, mutta ei onneksi enää. :) 

Tosiaan sunnuntaina 8pv muutettiin, joten tänään tuli viikkoo täyteen uudella tallilla ja täytyy sanoo, että ihan oikea päätös oli! On ollut niin mahtavaa mennä tallille, pistää poni kuntoon ja mennä maneesiin ratsastamaan. :) ei tarvitse miettiä mitä tehdä ponin kanssa, kun joka paikka on jäässä ja pohja huono..  Ponikin on niin paljon tyytyväisempi sekä valkku kehu, että poni kulkee paljon paremmin tuolla uudella pohjalla. Jee! 

Odotan innolla, että päästään osallistumaan valmennuksiin, kunhan nyt eka ratsastellaan hetki ihan keskenään, että saadaan taas kunto kohoamaan :) eikä sitten yht äkkiä aleta treenailemaan.. kohta tulee jälleen hieroja, niin nähdään mihin suuntaan poni on lähtenyt, kun ollaan taas kunnolla päästy ratsastamaan.  Satulat kävi juuri kattomassa ammattilainen ja molemmat sopii ponille hyvin. Juuri äidille kehuin, että onneksi ostin silloin hetki sitten sen koulusatulan, vaikka kyllähän se aina silloin kirpaiseekin, kun ei nuo satulat mitään halpoja ole. Oma istuntani on sen myötä parantunut huomattavasti! Mutta on siinä kyllä vikaakin :D jalat pitäisi saada ensimmäisenä rentoutumaan. Niillä kun jää helposti jännittämään joka taas heijastuu poniin. Noh, kyllä se tästä taas. 

Muutenkin poni on vaikuttanut oikein tyytyväiseltä, päivät se nauttii tarhassa auringon paisteesta ja iltapäivät treenaillaan. :) loimetkin on vaihtunut jo ohuempiin ja kohta alkaakin taas ötökkäkausi. Saas nähdä koska päästään aloittamaan tänä vuonna laidunkausi, jos tulee taas kauhean kylmä touko- ja kesäkuu :/  mulle on niin  tärkeätä, että Laika pääsee laitumelle, koska se on sille luontaisinta mitä ihminen voi tällä hetkellä tarjota. Siitä se myös nauttii todella paljon! 

Kisakausi olisi tarkoitus aloittaa ensi kuun loppupuolella! Tietysti estekisojen merkeissä ;) kisakutsu ei ole vielä auennut, joten en osaa tarkemmin vielä sanoa mitä luokkia tulen siellä hyppäämään. 

 Sain juuri sovittua koulu ja estevalmennuksen ensi viikolle. Ollaan nyt pari viikkoa päästy taas ratsastamaan, niin nyt "uskaltaa" jo lähteä valmennukseen. :)  jännittää hiukan mitä palautetta saadaan, mutta siksihän niissä käydään. 

Tänään olisi tarkoitus mennä puomeja, kunhan vaan ei ole ruuhkaa maneesissa. Viime viikolla jo piti mennä, mutta ehdittiin maneesiin vasta ruuhka aikaan. Poni kun on niin energinen, että se on semmosta poukkoilua joka suuntaan varmasti, että ei viitsi silloin mennä, kun maneesissa on paljon väkeä. 

Käännetään uusi sivu..ja suljetaan vanha!

Vihdoin tapahtui se jota olen odottanut marras-joulukuun vaihteesta asti! Nimittäin saatiin paikka maneesitallista :) 

Itse olen niin tarkka paikasta johon vien hevoseni, joten heti huomattuamme, että talvi on selvästi niin surkea, ettei tulla pärjään ilman maneesia, ei valitettavasti päästy heti maneesitalliin niiden ollessa täysiä... Joten jouduttiin tähän asti odottelemaan, mutta parempi nyt kuin ei ollenkaan! :) tarkoitus oli muuttaa vasta huhtikuussa, mutta päästiinkin nyt vähän nopeammin, hyvä vaan! Ei tuota talutusta olisi enää jaksanut kukaan..  

Mietittiin tarkkaan siirtoa, koska pidin kovasti edellisestä tallista, mutta se aika joka menisi meillä maneesille ajamiseen lähes joka päivä ei ylitä meidän tallimatkaa, joka piteni nyt lähes puolellatunnilla. :)  toki onhan uudella tallilla paljon enempi plussiakin, mutta viihdyin myös edellisellä tallilla. Mutta nämä on näitä vaikeita päätöksiä. 

Pääsen nyt mukaan myös säännölliseen valmennukseen, kun uudella tallilla käy paljon hyviä valkkuja! Jes! Sitä me tarvitaan. Toki nyt aloitellaan rauhaksiin, kun on ollut poni kevyemmällä, mutta pikku hiljaa taas.. 

Mikä parasta on maneesi ja ISO ulkokenttä! Talli on toki huomattavasti isompi kun mihin nyt ollaan totuttu, mutta ollaan me ennenkin oltu isoilla talleilla, joten ei se ole mikään ongelma :) ja itse viihdyn hyvin isossakin porukassa... Talli on jaettu useampaan käytävään, joten sekin tasaa hevosten kannalta hälinää.  Kaikilla on omat hyvät tarhat  (toki halutessaan voi laittaa toisen kanssa) jotka on valaistu! Vaikkei tuolla ihan koko päivä tarhausta olekaan, on se silti iso plussa nimen omaan syksyn pimeydessä. Loistavaa on myös se, että varustetilaa on hurjan paljon mikä on iso plussa! Meiltäkin sitä kamaa löytyy ;)  

Tänään en ratsastanut, mutta huomenna sitten menen ekaa kertaa uudella tallilla ponin kyytiin. Laitettiin vaan kamat paikoilleen ja sovittiin tallityöntekijän kanssa muutamia asioita. 

Poni jäi tarhaan tyytyväisenä syömään heiniään, kun me lähdimme kotio. :)  aivan mahtavaa omistaa noin sopeutuva poni.. Sille kyllä kaikki käy kunhan on katto pään päällä, kavereita, ruokaa ja omistaja pysyy samana ;)  joten uskon meidän sopeutuvan hyvin joukkoon... 

    Mä pääsin uuteen "kotiin"    :: )