Pääsin pikkusen ennen neljää lähtemään töistä, jotta ehdin tunnille joka alkoi viideltä, hiukan kiire tuli kuitenkin, mutta pääasia että ehdin.
Laitoin ponin nopeasti valmiiksi ja lähdin maneesiin. Edellinen tunti oli vielä menossa, joten ehdin käveleen kunnon alku käynnit. Poni keksi maneesin päädystä pelottavan kohdan johon ei suostunut mennä, vaan alkoi pomppimaan ja yritti lähteä täysiä karkuun. Meinasin ihan tosissaan pudotakin, kun se teki niin nopean sivupompun! Onneksi Laura auttoi ja päästiin kohtalaisesti pelottavan kohdan ohitse.
Hetken päästä saatiinkin käsky ottaan ohjat käteen ja ravailemaan vähän molempiin suuntiin. Poni yhä edelleen poukkoili "pelottavan asian" kohdalla mutta päästiin kuitenkin ohitse.
Hetken ravattua sain käskyn ottaa myös vähän verkkalaukkaa. Poni oli todella jännittynyt joten mietin että mitähän tästäkin tulee.. Yleensä silloin kun poni jännittyy ja menee ajatuksestaan noin "lukkoon" yritän saada yhden hyvän pätkän ja lopettaa siihen,mutta nyt kun oltiin tunnilla oli pakko jatkaa. Valkku pyysi minua luokseen ja korjasi asentoani sekä tietysti samalla koko istuntaa. Tiedän että se on ihan surkea ja heti kun joku ei ole siitä komentamassa menen taas omaan tuttuun könö asentoon. Jatkettiin tällä uudella istunnalla ja oli kyllä niin outoa... On niin vaikea aina oppia uuteen tapaan, kun se tuttu ja turvallinen on niin helppoa ja totuttua. :) mutta eiköhän se tästä.. Kunhan pidän vain "itsekurin" ja muistan tarkkailla peilistä, että myös istun tällä uudella tavalla.
Meitä oli kaksi tunnilla joten valkku kertoi tehtävät meille samaan aikaan, mutta neuvo vuoron perään. Tykkäsin kun tunti alotettiin tällain rennosti, koska mulla varsinkin oli pitkä tauko kunnon kouluvalkusta. Ensimmäinen tehtävä oli tulla pitkää sivua reilusti uran sisäpuolella ja siitä uralle väistöä. Tämähän ehkä kuulostaa "yksinkertaiselta" mutta ei se sitä ole. Varsinkaan silloin kun pitää onnistua 100% hyvin. Itse olen vino, mutta poni ei onneksi, mutta poni on hyvin herkkä istunnalle ja kun mun istunnassa on vinoutta, niin poni helposti lähtee pienelläkin istunnan heilahduksella poikitteleen johki suuntaan. Joten sain keskittyä siihen, että ajattelin vain suoraa ja pidin istuntani suorassa. Oikealle väistöt meni super hyvin, eikä meidän tarvinnut tulla montaa kertaa. Ihmettelin oikein ittekin kuinka poni keskittyi hyvin ja tehtävä onnistui, kun tosiaan alku oli hankala ponin jännittyessä. Vaihdettiin toinen suunta. Noh, suoraksi sain ponin hyvin, mutta se arvasi että tehdään väistöjä joten se alkoi ennakoimaan ja heti siirryttyä päädystä suoralle, se alkoi väistämään. Meni hetki että sain sen malttamaan. Onhan se hienoa kun poni vain tekisi ja itse istuisi, mutta ei se niin kuulu mennä :) me ollaan siinä yhdessä ei erikseen. Jouduttiin moneen kertaan tulemaan, mutta sain lopuksi kuitenkin ihan hyvät väistöt.
Laukassa valkku vneuvoi meitä yksitellen. Otettiin laukkaa isolla ympyrällä, jotta saadaan istuntaani korjattua ja ponia rennoksi, se kun olisi vain rallitellu.. Otettiin ensin vasempaan suuntaan. Valkku muistutti, että muista istunta ja rentouta kädet. Helposti laukassa olen jännittynyt ja silloin myös käteni "lukittuu" eli painetta tulee enempi suuhun josta poni siis ottaa taas lisää kierroksia. Pitää vaan muistaa olla rentona ja istua liikkeen mukana. Pystyn kuulemma paljon vaikuttaan laikan laukkaankin istunnalla, kunhan vain muistan olla RENTO. Silloin kun itse olen jännittynyt on ponikin, jos olen rento, niin on ponikin. Yksinkertaista, mutta unohdan sen helposti. Ravissa osaan olla rento, mutta kun on laukan vuoro jännityn josta poni ottaa kierroksia, en tiädä miksi jännityn ja miten saan sen pois. Vaikka kuinka yritän olla jännittämättä, niin ei auta :/ sain sitten tehtäväksi miettiä ennen laukan ottoa ja laukan noston aikaan jotain ihan muuta, jotta voisin unohtaa että olen ottamassa laukkaa, jotten jännity. Se oikeasti autto!
Näitä tarttee nyt muistaa tehdä :)
Valkku käski ottaan ponin sisäjalkaa enempi pidemmälle askeleelle. Nyt se laukkas lyhyempää laukkaa, korkealle. Vähän pohjetta enempi, samalla istuen askelta vastaan, alkoi laukka kunnolla "etenemään". Ettei mennä "estelaukkaa" vaan koululaukkaa. Hetken päästä alkoi laukka vaan paranemaan. Sitten muutamat siirtymiset laukasta raviin. Laika helposti "lössähtää" laukasta raviin eli tipauttaa vaan raviin ja menee hetken kuin hirvi.
Valkku sano, että se johtuu siitä etten ole valmistellut siirtymistä kunnolla. Lasken aina yhden askeleen kun sisäjalka laskee maahan. Joten siitä sitten taas lasken vaikka, että 12 askeleen jälkeen siirryn raviin ja 9 askeleen kohdalla aloitan kunnon valmistelun eli varmistan tarkkaan että se poni on avuilla ja kuulolla.
Joka ikinen askel pitää ratsastaa, jos vaan matkustaa ei voi vaatia! :)
Toiseen suuntaan laukkaa. Muistin heti pyytää sisäjalkaa kunnolla eteen, joten saatiin super kivaa laukkaa. Siihen oli hyvä lopettaa. Siirtymisetkin onnistui raviin jo paremmin.
Ravissa haettiin vielä se wow fiilis ja kyllä se sieltä tuli! Sain nimittäin tällä uudella istunnalla ponin etuosan "nouseen" ylös. Tuli kunnon ryhti ponille, kun itse istuin hyvin ja suorassa. Jee! Ihan hymy tuli huulille. Olin ihan poikki tunnin jälkeen ja hikikin tuli molemmille. :) mutta oltiin me kyllä tyytyväisiä, ponikin oli ihan vaahdossa.
Ensi viikolla valkku ei pääse tulemaan, joten joudumme nyt pari viikkoa odottelemaan uutta tuntia, mutta ei se mitään, ehdin treenaamaan näitä asioita seuraavaa tuntia varten. :)
Poni sai paljon kehuja erityisesti sen liikkeistä! Tulen pärjään sen kanssa hyvin avoimissa. Saas nähdä kuinka paljon innostutaan kisailemaan :) katsotaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti