Nauratti niin, että ötökät lensi suuhun...

                 Mun silmäterä<3

Meillä oli tänään ponin kanssa todella hauskaa :D meinasi ötökät lennellä suuhun, kun niin nauratti. Silloin, kun poni alkaa kuskaamaan, niin siihen auttaa vaan "huumori" :D ei auta, että siinä tilanteessa hermostuu, se innostuu vaan enempi. Poni tänään alkoi taas maastossa kuskaan mua ja oli pakko vaan nauraa, kun toinen niin tosissaan pinkoo.. Tosin siinä vaiheessa, jos on tulossa auto vastaan tai takaa, niin en usko, että enää olisi nii naurattanut. Joskus pitää ottaa vaan asiat huumorilla. 

Eniten kuitenkin mulla oli hauskaa ja ponilla, kun päästiin "maastoesteille". Lähdin jo päivästä ratsastamaan, koska illasta en olisi ehtinyt. Oli aika kuuma, mutta onneksi tuuli jonkin verran, ajattelin että jos nyt kerran kesässä menee kuumalla, niin ei siinä kai mitään pahaa ole. Joutuuhan sitä kisoissakin meneen ilmalla kuin ilmalla. 

Laitoin ponille paksut pintelinpatjat eteen ja pintelit hyvin kiinni. Maastobootsit eteen. Taakse laitoin vereduksen suojat jossa on ne alahivutus jututkin(en nyt muista miksikä sanotaan). En jaksanut laittaa satulaa, kuumuus+ratsarit, ei kiitos!  

Löysin tosiaan keskiviikkona ihan huippu maastoreitin, jossa oli kaikenlaisia tukkeja mistä saisi tehtyä vaikka mitä. Oli kuitenkin nii kuuma, että en alkanut siirtämään kun yhden tukin, nimittäin eilen piti mennä sinne kaverini kanssa, mutta tuli niin kauhea ukkonen, ettei voitu mennä ollenkaan ratsastamaan ja tänään hän ei päässyt :-/ joten en ruvennut yksin niitä laitteleen siellä kuumuudessa ja poni olisi joutunut seisoskelemaan. 

Tulin ekat kerrat ravissa sisään ja poni yritti lähteä täysiä esteelle. Rynni iha "hulluna" :D oli "pikkusen" innoissaan! Yritti poikitella ja pikkusen keulia. Annoin ponin kuitenkin mennä, koska ei se auta, että sen kanssa alkaa siitä riitelemään. Tiedän silloin, kun se menee tuohon "tilaan" että se tarvii ratkaista helpoimmin. Poni kuitenkin laukkas reippaasti kohti tukkia, mutta meni sen todella nätisti, isolla hypyllä.  Tulin toisestakin suunnasta. Super poni! Tulin n. 5krt molemmista suunnista ja joka kerta nappiin. Nostin estettä vähän, toisella tukilla n. 75cm. Poni innostu vaan lisää. Pomppi ja etupää keveni. Poni veti kunnon lentokone pomput ylitte, ihan liekeissä... Molemmat :p oli niin mahtava fiilis! Ihan tuli niksula ajat mieleen. Lopuksi laukattiin yksi isompi mäki vielä ylös, se avaa pitkiä selkälihaksia, tekee ponskulle hyvää. Koti matkalla ravailtiin rennosti, tosin poni olisi halunnut laukata, jäi sille toi intonappula päälle. 

Kotona pääsi poni pesulle ja takaisin laitumelle "riekkumaan". 

Tosiaan eilen en päässyt ponia liikuttamaan ukkosen takia, mutta onneksi tänään pääsin, kun meillä oli niin hauskaa! :D pitkästä aikaa oli tänään, niin kiva ratsastus, että oikein halusin tulla heti kirjoittamaan..  

Harmittaa vaan, ettei nyt ole matskua siitä hyppäämisestä... :/ ehkä joku toinen päivä. 

 

          Fiksun näköinen muka :p 

Uutta ja tulevaisuutta...

      Ponilla alkoi olemaan kiire nousta ylös, kun oli piehtaroinut :D 

Vklp meni nopeasti taas ohitse, kävin yksissä rippijuhlissa sunnuntaina ja en voi muuta sanoa, kun että rakastan juhlia, niitä ruokia, tunnelmaa, siis ihan kaikkea! Nämäkin oli niin ihanat juhlat, että tuli siellä reilu parituntia oltua. 

Juhlien jälkeen kävin vain illasta ponin kanssa maastakäsin lenkillä :) olin niin väsynyt kuumuudesta.. Poni söi matkalla ruohoa sekä puunoksia ja minä vadelmia, joten onnistunut lenkki, eikö ;p 

Maanantaina poni taisi olla vapaalla, kun olin muualla, tiistaina eli eilen kävin pienen maastolenkin, ei menty pitkälle koska pistin pitkästä aikaa koulusatulan ja se ei ollutkaan ponille hyvä :/ joten palattiin tallille takas. Muuten en toivoisi ilmojen viilenemistä tietenkään, muuta kun siksi, että pääsisin liikuttaan ponin päivällä, jotta ehtisin joka päivä tekemään sen kanssa jotain. Nyt kun joutuu illasta ratsastaa , niin silloin on muuta menoa...

Kävin laitumen langatkin pitkästä aikaa läpi, nostin niitä vähän laikalle ja yhden katkenneen alalangan korjasin. 

Noh, nyt ne lupasi jo ilmojen vaihtuvan normaali lukemiin. :) Poni on sen verran energinen tapaus, että kun menen sillä ratsastamaan on sillä automaattisesti "norsujarrut", en halua ottaa nimittäis riskiä varsinkaan teillä, jossa kulkee autoja. Lähdetään jälleen toppaamaan koulusatulaa ja samalla metsästämään uutta. Huhu! Ainaisia satulaongelmia..

Haettiin tänään ponskulle uus säkki ruokaa. Sillä on myös isoja ötökänpuremia mitä pitää nyt rasvata ja se sai patteihin lääkkeen. Eiköhän nuo öttiäisetkin kohta häviä. Meillä piti olla muistaakseni ensi Vklp kisaviikonloppu, mutta ne kisat on siirretty vasta syyskuulle, joten varmaan sitten vasta sinne mennään, koska tässä kuussa on se muutto. 

Tosiaan jouduin tallipaikan suhteen miettiin paljon asioita ja ajattelemaan asioita monelta kannalta. Enempää en asiasta kerro, vasta sitten kun ollaan muutettu. Mutta tallipaikka on nyt katottu. 

Mulla olisi semmoisia haaveita, katsotaan toteutuuko ;) että Laika laitettaisiin ensi vuonna tiineeksi ja varsan totta kai pitäisin itselläni. Siitä Laika saisi sitten jäädä kisa eläkkeelle, totta kai sillä voisi käydä jotai pieniä pomppimassa ja koulua vääntämässä. Kotona sillä voi ihan normisto jatkaa treenaamista. Mutta katsotaan nyt miten asiat sujuu, jos varsaa ei voi enää teettää niin mikäli poni on kunnossa jatketaan kisaamista. :) 

Näistä sitten myöhemmin lisää, siihen on vielä niin paljon aikaa. Haaveilla saa ja pitää vähän välillä ;) moni on sanonut että laikalle tulisi hieno varsa ja niin varmasti tulisikin, nytkin Laikan toinen varsa tekee hienoa kenttäuraa ulkomailla. Menee mammansa jalanjälkiä ;)  

Tämmöistä näin tällä kertaa, toivotaan että saataisiin tosiaan tähän maailmaan vielä yksi Laikan jälkeläinen lisää kahden vuoden sisään. Sen jälkeen on Laika turhan vanha jo varsomaan. Jos varsa olisi vielä ori, olisi asia mitä mahtavin! Mutta samapa tuo kumpi se olisi, kunhan se on terve ;) 

Tänään sitten illasta lähdin ponin kanssa vielä maastoon ja käytiin katsomassa taas uusia reittejä. Yksi todella hyvä pohjainen metsäpolku löyty, johon pystyisi tekemään vaikka mitä maastoesteitä ja nytkin siinä oli yksi tukki valmiina. Tulin sitä pari kertaa ravissa sisään, koska ponilla oli todella paljon energiaa, eikä meillä ollut kun koulusuojat  jalassa, joten en halunnut niillä ottaa mitään riskiä. Huomenna ystäväni tulee mukaan ja tehdään sinne muutama este lisää. Katsotaan jos saataisiin tänne vähän matskua ;) 

Palataan taas loppuviikosta.... 

                        Lenkillä :)

         Meidän maastolenkkejä :) 

                     Polle

       Lämpöä riittää ;)

Varustepostaus osa 7.

Tässä esittelen satulavyöt :) 

Tämä on ollut ihan mahtava kouluvyö! Istuu hyvin, ei hierrä ja hengittää näillä kuumillakin ilmoilla. 40cm, meille on myös hankinnassa nahkavyö, ostettiin 50cm kiefferin vyö ja se oli liian pitkä :/ eli jos joku tietää mistä saisi noin lyhyttä        (siis 40cm) niin vinkatkaa mulle ;) jos ei muuten löydy, niin sitten teetetään.  

   Nahkainen yleisvyö :) käytän sillon kun meen estepenkillä sileällä. 110cm niin kuin kuvassa näkyy. Todella hyvä ja "palvellut" jo pitkään.. Nimittäin siitä asti kun Laikan näin, on sillä ollut tuo vyö. 

 Samaa sarjaa kun tuo yleisvyö ja tietysti pituus kans eli 110cm. Tämä on ollut kaksi vuotta käytössä ja näin pahasti jo naarmuilla, viimeistään ensi vuoden heppamessuilta voisi ostaa uuden ellen tee ulkomailta sitten tilausta. ponilla on niin voimakas hyppy, että sen jalat osuu helposti mahaan. :D 

    Ostettiin silloin alku aikoina laikalle kesällä kun se liho niin pullaksi laitumessa ettei mahtunut enää tuohon nahkaiseen :D sen jälkeen en olekaan näitä käyttänyt. Pitäis hävittää nää, en tykkää yhtään kangasvöistä ainakaan laikalla, kun sillä on niin herkkä iho, että kaikki helposti hinkkaa. Laitoin nyt kuvan näistä vaikkei käytössä olekaan, lojuu romukopassa. 

 Talvella varsinkin todella kätevä! :) kun poni on klipattu tai vyöhön kaipaa lisää pehmeyttä. Kohta pääseekin taas käyttöön. 

Vielä tulisi ainakin yksi varustepostaus osa ennen viimeistä eli loimet. Niissä onkin sitten kuvattavaa :D 

"Kuumakallen" kanssa hauskaa...

Perjantaina tulin kaverilta kotiin joskus kasin aikaan illasta ja koska ilma oli mukavasti jo viilentynyt, mutta ilma oli silti niin nätti (kesäillat<3)  päätin vielä lähtee ponin kanssa maastoilemaan. 

Innostuttiinkin heittään vähän pidempi lenkki, taisi olla tämän kesän pisin ja käytiin muutamilla uusillakin reiteillä. Matka kesti noin pari tuntia, kun pääasiassa käveltiin. Mulla oli trakkerikin päällä ja matkaa kerty noin 15km, jossain vaiheessa vahingossa sammutin sen, joten laitoin uudestaan päälle ja siitä puuttuu pari kilometriä. 

Maastoreitti alkoi huonosti, nimittäin heti postilaatikolta 400m poni pelkäsi mukamas taas jotain ja alkoi pomppimaan pystyyn, jolloin sen kaulaosu mua naamaan ja huuli auki :/  muutamia kohtia oli matkalla mitä poni kyttäsi ja yritti paeta, mutta olen niin tottunut siihen, että aika hyvin osaan jo ennakoida. Muuten maasto meni kivasti ja ilma oli mitä mahtavin! :) 

Eilen sain innostuksen ja tein meille pellolle maastoesteen vanhoista heinäpaaleista. On pitänyt jo pitkään tehdä, mutta en oo saanut aikaseks, muka :D onhan se nyt niin iso homma roudata ne sinne ja sitten kun ne pitää myös viedä aina pois sieltä. Korkeutta esteellä oli n.70cm. Kello oli aikalailla yhdeksän illalla, kun laitoin ponia kuntoon, ilma oli vihdoin viilentynyt. Poni arvasi, kun laitoin sille maastosuojia, että tänään tehdään jotain kivaa :D se steppasi innokkaana käytävällä varustaessa. Hyvä, että ehti kyytiin, kun poni jo läks eteenpäin. 

En kauhean kauan viitsinyt kävellä koska ötököitä oli paljon ja poni oli kuitenkin ollut koko päivän laitumella ja kävellyt siellä. Pellolla ravailin ensin rauhaksiin ympäriinsä, poni yritti juosta alta koko ajan. Sillä oli kauhea kiire ja energiaa löyty vaikka kuinka.. Pikku hiljaa poni alkoi rentoutumaan. Kun oli vuoro ottaa vähän verkka laukkaa, poni vähän keitti ja rupes pomppiin ja keuliin. Huomaa taas, ettei olla oikein tehty muuta kun maastoiltu. Silloi tarttee vaan ite olla rauhassa ja odottaa että poni lähtee eteen. Pikkusen noita kierroksia löyty ponista... 

Jouduin istumaan selässä tosi tiiviisti sekä raskaasti, koska poni oli niin kovin menossa. Edestä vahva ja tyhjä. Heti kun hellitti istuntaa lähti se eteenpäin vain kovempaa. Laukkasin pienemmällä ympyrällä, ei olis ollut nimittäin mitää järkee lähtee laukkaan koko peltoa noin energisellä hepalle. Ei tullut laukasta mitään, poni vaan paino kädelle, kaahotti eteenpäin ja yritti punkea joka suuntaan, jos vaikka pääsis ympyrältä pois ja täysiä baanaileen. Päätin alkaa hyppään vaikka poni ei ihan hanskassa ollut, mutta tiesin että ei se siitä rauhotu yhtään sen enempää ennen kun sen kanssa vähän hyppää. Ensimmäiset hypyt oli ryntääviä, poni siis päätti vaan ottaa ja lähtee. Hyppäs esteen kun metrisen, onneksi varauduin. Tein muutaman kerran paljon ennen estettä seis ja peruutus uudestaan eteen, näin mulle on opettanut eräs estevalmentaja. Huhu! Tässä vaiheessa jo hiki valu :D kyllä se siitä taas alko hiukan paraneen, ei rynninyt niin kauheasti. Ei tullut yhtään huonoa paikkaa mikä oli ihme, koska ponin ratsastettavuus oli lähes nollissa :D ei ollu sitte yhtään pohkeella. Hyppäsin hetken aikaa, että sain edes muutaman rauhallista hyppyä muistuttavan suorituksen. Päätin lopuks vielä ratsastaa vähän koulua. Laukkaa varsinkin. Jouduin jonkun aikaa työstään laukkaa, että sain siitä sellaista kun halusin, joo tosiaan huomaa ettei ponia oo hetkeen kunnolla ratsastettu. Mutta loppuravit onneksi oli todella hyvät! :) poni oikein polki takaa ja käytti selkäänsä kunnolla. Jes, jotain positiivista tältäkin ratsastus kerralta. Jos meno ei ollu hienon näköistä, niin ainakin meillä oli hauskaa! ;D  loppu käynnit kävin kävelemässä tiellä, kun pellolla oli niin paljon heti öttiäisiä, kun poni hikos ihan kunnolla. 

Poni pääsi taas suihkun jälkeen vielä laitumeen, ennen iltatallia. Sillä oli siellä taas omat muuvit :D yritän laittaa YouTuben pari videoo, niin näkisitte tekin, kun hassulla ponilla on omat huvit. 

Mutta näin, vähän taas kuulumisia. Palataan ensi viikolla asiaan! 

          Poni ja mielipide pesusta -_-

            " Taasko sää kuvaat?"

     Meijän harja on hyvin kasvanut takas, kohta sen voi leikata ja nyppiä. :) talvella siis kaulaosa hinkkas puolet pois. 

   Väsy<3 toi alahuuli :D ihan rentona.. 

        Nää maastot ja kesäillat <3

  "Tuolla on jossain mörkö, mennään jo" 

Tän takia Laika ei voi laiduntaa 24/7 :/  on niin ötökkäherkkä. Pienikin itikka, nii turpoaa ihan täysin. Jos sil ei oo ötökkäloimea päällä se muistuttaa ihmistä joka on kaatunut nokkospuskaan. 

Ei mitään erikoista...

Huomenna on jo elokuu, niin nopeasti se kesä lipuu kohti loppuaan :/ harmillista, että kesät on niin lyhyitä. Muutenkin koko alku kesän säät oli todella huonoja, joten tässä lähi päivinä ollaan vasta päästy nauttimaan näistä kunnon kesä säistä... 

En haluaisi valittaa silloin kun on kuuma, koska kuitenkin nautin niistä säistä, mutta huomaamattaankin tulee aina sanottua että täällä on liian kuuma, voisko jo viilentyä, vaikkei sitä kuitenkaan haluaisi :D saatiin juuri uima-allas laitettua pihalle, joten mikäs siellä ollessa näillä kuumilla ilmoilla. Uima-patja siihen ja ottaan aurinkoa :p olen jo ainakin kolme kertaa palanut ihosta, joten täytyy olla jo vähä varovaisempi, ettei nyt enää palaisi,se kun ei ole kauhean hyväksi.. 

Synttärit oli ja meni! Taas on vuoden vanhempi, pakko sanoa että tämä 19v on yhtä turha luku kun 17v. Nämä on semmosia väli etappeja. Ensi vuonna mittariin sitten napsahtaa jo isompi luku! Hui :s kauhea kun on jo vanha. Olihan sillo pienenä helppoa kun ei tarvinnut "mistään" huolehtia, mutta nyt kun on vastuussa kaikesta itse, niin onhan siinä opettelemista. Onneksi on vanhempien kanssa kuitenkin hyvät välit ja näin, että he ei mua heti kotoa pois passita :D kyllähän se oma kämppä olis kiva, mutta kaikki ajallaan. Toki niitä koko ajan etsiskelen, mutta ei ole sopivaa vielä tullut kohdalle. Harvoihin kun saa eläimiä ottaa :/ ja koira pitää ehdottomasti saada. 

Täytyy nyt saada ponin tallipaikka ensin kuntoon. Olisi niin kivoja maneesitalleja mutta matkaa niihin kertyy helposti yhteen suuntaan yli 20km ja kun mulla ei ole omaa autoa käytössä, tulee kulkemisesta hankalaa. Kauhea miettiminen, että mistä luopua ja mikä on ehdotonta olla tulevalla tallilla. Tärkeää on hyvä heinä ja riittävästi syötetään, ei pihistetä kuivikkeista, hyvä talli ilma, mukava porukka, vähintään hyvä pohjainen kenttä ja Laikan pitää saada olla yksin tarhassa. Nämä nyt tuli päällimmäisenä mieleen... Noh, eiköhän me nyt joku paikka löydetä :) ainakin toivottavasti. 

Ai niin.. En varmaan ole kertonut teille että mä myyn varsan pois. Mun on pakko. Tiedän että tuolla varsalla on upea tulevaisuus, ( rumasta ankanpoikasesta on kehittynyt komea joutsen ) Mutta ei mun kanssa... Koska sopivaa opiskelu paikkaa ei nyt tärpännyt menen töihin ja haen myöhemmin uudestaan. Noh, Laika tarvitsee säännöllistä liikutusta joten sen luona täytyy käydä päivittäin ja jos vielä sen lisäksi olisi koulutettavana toisella tallilla varsa ja työt niin ei tulisi mitään.. Tiedän etten ehtisi, en halua käyttää kaikkea vapaa aikaa tallilla. Eikä olisi reilua seisottaa varsaa turhan panttina missään, varsinkaan kun ensi keväänä se on kolme ja sitä pitäisi koko talven käsitellä paljon, jotta se on helpompi laittaa satulaa, vaikkei se nytkään ole mitään erikoisempaa sanonut mistään. Kuitenkaan vaavi ei ole missää pakko myynnissä, vaan rauhassa ja tarkasti etsin sille uutta kotia. En halua sitä lasten käsiin tai muutenkaan ihan minne vaan. Tiedän että tästä varsasta tulee oikeissa käsissä vaikka mitä, on sillä niin upee liike noin pieneksi poniksi. On se vaan nii upee shettismix! ;) 

Laika on jatkanut edelleen rentoilua. Ratsastuksesta ei tule oikein mitään ötököiden takia ja kuumuuden takia en raaski muutenkaan erikoisemmin treenailla. Ollaan käyty maastossa norsujarruilla, koska energiaa löytyy ihan hirveästi liikaa.. Semmosia 5-15km lenkkejä. Yleensä kello näyttää kymmenen illalla kun ollaan "startattu" pihasta :D heijastinliivi päällä koska takasin tullessa saattaa olla jo ihan mukavan hämärää..  

Laitumella poni vaan riehuu, mutta pakko olla siitä onnellinen, että kengät on pysynyt jalassa. Joka päivä se ottaa siellä spurttia, varsinkin kun sen laidun vaihtu perä laitumelle ja sieltä sillä tulee "kuja" talliin, että se pääsee sisälle niin se aina tykittää sen matkan ihan täysiä :D aina joku vaan sanoo, että jaahas... siellä se taas menee kun töminä kuuluu. Odotan innolla ponin muuttoa, että päästää kunnolla treenaileen, energia ei meinaa tuolta iha heti lopu.  Eilen kokeiltiin taas pitkästä aikaa ohjas ajaa, mutta yhtä surkeasti se meni kuin viimeksikin. Pitää vaan myöntyä, ettei kaikilla voi tehdä kaikkea :/ tämä vaan olisi niin kivaa erilaista liikuntaa..  Mutta ei voi mitään, kun ponin "pää" ei sitä kestä, niin se ei kestä. 

Tosiaan lähes joka kesäilta tulee vietettyä rannalla, uiden ja ottaen aurinkoa. Eväät mukana :';) ollaan myös rannassa välillä grillattu. Mikä ois parempaa, kun auringon laskussa istuskelu kavereiden kanssa. Ensi syksynä, jos saadaan säästettyä rahaa, lähdetään ystäväni kanssa ulkomaille. Ollaa vaan molemmat kovia tuhlaan rahaa, että saas nähä kuin onnistuu :p 

Ensi vuodesta myös sen verran, että joko en kisaa yhtään kisaa tai sitten kisaan useampana viikonloppuna kuukaudessa ;) mutta tästä myöhemmin, kun asioita selviää enempi. Laika menee taas tammikuussa klinikalle ja siellä tarkistetaan samalla olisiko vielä mahdollista varsottaa ja jos näin on laitetaan poni kantavaksi. <3 toivotaan, että meille siis saataisiin pieni Laika vielä jossain vaiheessa. 

Noin, tuossa vähän jotain kuulumis höpinöitä :)  ratsastuksista, kun ei ole mitään kerrottavaa, niin teen sitten välillä näitä kuulumis postauksia. 

        Altaalla : )

       Polle ja sen uusi itikkaloimi :)

               Nää maisemat <3

    Tätä se harrastaa kesällä ja talvella :D 

                         :D 

                 

            Onhan se nyt komee :3

Myrskyt, ala-ja ylämäet koettu, mutta vieläkin olen tässä..

Tänään tulee tasan 6!!! vuotta siitä, kun kirjoitettiin laikasta paperit. : ) 

Olin aina halunnut omaa ponia, kuka ei?  : D  aina yritin kysyä synttärilahjaksi ponia, mutta ei! Joululahja toive listassa luki vain yksi toive, poni. Aina selailin kaikkia myynti-ilmoituksia ja katselin hööksiltä ihania poni kamoja. 

Siihen aikaan olisin kovasti halunnut pientä max. 135cm ponia ja sen olisi pitänyt olla kirjava! Eräällä ratsastuskoululla jossa kävin tunneilla oli juuri tälläinen poni ja siihen ihastuin silloin jo ihan täysin. Olisin jopa halunnut ostaa sen. Mutta ei en saanut ponia. Meille äidilleni ja sen siskolle tuli hevonen kun olin muistaakseni kolmannella. Enpä nyt niin kauheasti kiinnostunut koska se oli hevonen ei poni... 

Pyörin kyllä tallilla mukana silloin tällöin. 

Kävin eräällä yksityistallilla kaverini kanssa meidän lähellä. Autettiin siellä niin paljonkin ehittiin ja osattiin. Sinne tallille muutti tämä ruskea poni eli Laika. Siihen aikaan en enää käynyt kyseisellä tallilla, en oikeastaan tiedä lopetinko sen takia ettei kiinnostanut vai mitä.. 

Kaverini kävi silloin viellä siellä tallilla ja näki millainen Laika oli tullessaan. Se oli aika katastrofia (ratsastettiin gramaaneilla lähes koko ajan, sieltä joku aina tippu ja vaikka mitä muuta) : D koko poni!  Noh, kaikkien mutkien kautta Laika muutti jossain vaiheessa pienelle yksityistallille meistä n. 20km päähän. Ystäväni siis kävi juuri siellä tallilla, jolta sitten kuulin, että tämä Laika poni etsisi vuokraajaa. 

Muistan kun oltiin menossa katsomaan ja koeratsastamaan ponia. Mua niin jännitti, se voisi olla mun eka vuokraponi. Kaikki meni juuri niin huonosti kun vaan voi olla. Poni oli hankala karsinassa, selkään nousussa ja ratsastaessa. Silti se oli niin kaunis! 

Kotona mietittiin asiaa ja parinkin ihmisen mielipide oli se, että poni on mulle liian vaikea. Joojoo.. Mutta mä haluan yrittää! Päätettiin kuitenkin mennä toisen kerran kokeilemaan. Ei sekään nyt kauhean hyvin mennyt mutta, halusin yrittää.. Päädyttiin siis, että kokeillaan vuokrata aluksi "koe aika". 

Ekan viikon aikana poni puras mua naamaan niin että verta tuli ja pala lähti naamasta. Äiti kysy tämän jälkeen, että oletko ihan varma vielä?  Olin itsekin jo vähän epävarma onko tässä järkeä, kun kaikki menee vain päin puuta, kun sen pitäisi olla hauskaa. 

Eli ei helpolla päästy alusta, ei todellakaan. Ekalla hyppy kerralla poni veti jäkyttäviä kamaze hyppyjä : D ja yhden esteen jälkeen poni lähtikin toiseen suuntaan ja mun toinen jalustin lähti ja tasapaino hiukan tippu toiselle puolelle, niin poni veti siitä hirveetä heparit ja lähti paniikissa eteen kunnes tuli aita ja stop. Minähän tietysti lensin kovaa maahan :D  mutta mua nauratti kauheasti vaikka  maa ei ollutkaa mikään pehmeä... 

Alku viikot ei tosiaan ollut mitään ruusua. Välillä kyynel silmässä tuli mentyä kotiin. Mutta silti siinä ponissa joku veti puoleensa. Käytiin paljon maastoilemassa koska tallilla ei ollut kunnon kenttää. Tehtiin helposti 3tunnin käynti lenkkejä. Näillä yhteisillä seikkailuilla poni oli ihan eri poni kun millaiseksi se muuttui taas hoitaessa tai selkään nousussa. Silloin kun se sai mennä eteenpäin oli se tyytyväinen. Silloin huomasin jo sen rakastavan liikuntaa. Alkuunsa kävin vain 2-3 krt viikossa, jolloin poni muuten vapaili, en ehtinyt useammin. Huomasin kiintyneeni poniin niin paljon, että halusin käydä tallilla useammin ja niinhän me sitten ruvettiin käymään niin usein kun päästiin. 

Ponin kanssa alkoi sujumaan jo paremmin, luottamusta kerääntyi. Käytiin ekat estekisat puomiluokkana ja sijoitushan sieltä tuli. Tämän jälkeen entisestään tuli tunne siitä, että tästä voi tulla vielä jotain. Mentiin toisiin kisoihin ristikkoluokkaan ja sijoitus napattiin siitäkin. Poni muutti lopulta meijän läheiselle tallille joka myös varmisti hyvä kehityksen kun käytössä oli hyvä kenttä ja kävelymatkan päässä maneesi. Mutta täytyy sanoa, että ilman sitä, miten me alotettiin yhteinen taival maastoilulla ei olisi meillä näin hyvää luottamusta, koska oli pakko vaan luottaa poniin teillä mentäessä. Siellä kuitenkin kulki tukki- ja maitorekkoja. 

Uudella tallilla muuttu kaikki. Alettiin käymään tunneilla, hoidin aamu ja iltatalleja, poni pääsi laitumelle jn. Vietin paljonkin aikaa tallilla. Päätettiin ottaa poni ylläpitoon, kun kerta muutenkin kävin tallilla lähes joka päivä. Poni oli muuttunut jo paljon. Laidun teki selvästi hyvää sekä se, että päästiin työskenteleen kentällä päivittäin. Hypättiin tähän aikaa max. 70cm. Ponin hoito/karsina käyttäytyminen alkoi parantua! Luottamusta löytyi jo 60%. Tähän aikoihin ostettiin ponille myös muutavia tavaroita. Kaikki ei mennyt vieläkään ihan täydellisesti, mutta tiesin silloin, että nyt ei voi enää luovuttaa. 2008  alettiin katselemaan mulle ponia joko ostetaan tai ylläpitoon. Muutamia kivoja löytyi.

Tuli minun 13v synttärit 27.7., en saanut vanhemmiltani mitään lahjaa ja ihmettelin toki asiaa paljon. 

30.7. Iskä kysyi että haluanko todella vielä oman ponin, sanoin että en tiedä enää se tarkoittaisi nimittäin laikasta luopumista ja olin jo kiintynyt siihen vahvasti. Sanoin äidille, että entä jos ostetaan Laika. Se ei kauheasti innostunut, koska olisi halunnut mulle ponin joka olisi helpompi, mutta sain onneksi sen yli puhuttua ja niin kirjoitettiin paperit! <3  siitä lähtien (2008) olen omistanut tämän ihanan ponin. Ilman iskä tämä ei olisi ollut mahdollista, kiitos siitä hänelle! Alussa en todellakaan olisi uskonut, että näinkin pitkään jaksan taistella pelkkää myrskyä vastaan(vaikka monta kertaa meinasin luovuttaa), mutta onneksi vihdoin, kun vain jaksoin monta vuotta, niin saan kiitosta ja nyt on vihdoin aika auringon paisteen! Isoin myrsky on selätetty.  

Mielestäni meillä on alkanut vasta viime ja tänä vuonna olemaan sellainen "suhde" jota en voinut koskaan ajatellakaan löytäväni varsinkaan Laikan kanssa. Mun on vaikea kuvailla sitä alkua niin, että ymmärtäisitte täysin kuinka vaikea se oli... 

Eikä sitä varmastikaan moni nytkään usko ja ymmärrä. Silloin ekan yhteisen vuoden jälkeen pääsin perille noihin kilpailu asioihin ja mitä kaikkea voisi ponin kanssa tehdä. Jolloin tajusin, ettei laikasta ole siihen silloin mun kanssa, kun se on liian vaikea, joten laitoin sen myyntiin ja oltiin jo yhden tytön kanssa puhuttu vaihdosta. Mutta jokin kuitenkin vaihto minun mielipidettä. ONNEKSI! 

Monia kertoja ajattelin myydä Laikan, mutta aina jokin on kääntänyt ajatukseni.. Joten muistakaa, älkää luovuttako ;) Laika on ollut mun oma kuusi vuotta ja niistä neljä on mennyt yhteiselon hakuun. Taistoon luottamuksen saamiseksi, se ei ole ollut helppoa, itkua, vihaa, kipua... Mutta nyt se on vihdoin saatu ja pysyy!!! 

Multa meni ponivuodet vähän hukkaan,mutta ei voi mitään. Sain ponin ollessani jo 13v joten ei siinä paljon aikaa ollut, sekä poni oli niin vaikea mulle, että luottamuksen saamisessa kesti. Olen kuitenkin onnellinen siitä, että mulla on tuo poni vaikka harmittaakin vähän, ettei päästy näyttään poniluokkiin taitojamme, mutta vaikka laikia ei pääsisi yhden maapuominkaan ylitse on se mulle kultaakin arvokkaampi. Harvoin edes ajattelen, että mulla on vanha maajoukkue tason poni, koska mulla sillä ei ole merkitystä vaan sillä millainen se on nyt.. 

" Sä olet mun kyynel, jota en halua pyyhkiä, olet mun aurinko, jonka en halua koskaan laskeutuvan, olet mun meri jonka en halua koskaan kuivuvan, olet elämäni, enkä halua sen koskaan kuolevan "

Tapahtui mitä tahansa pysyn sun rinnallain loppuun saakka... <3 

Tämä poni on opettanut mulle elämästä, hevosista, ratsastuksesta, hyvistä ja huonoista päivistä, kaikesta.. Elämän opettaja. Olen oppinut kestämään epäonnistumisia ja iloitsemaan pienistäkin  onnistumisista.  Miltä tuntuu olla jostain elollisesta vastuussa ja huolehtimaan sen hyvin voinnista. Tiedän että olen helposti itsekäs ihminen ja Laikan tulon myötä olen oppinut myös ajattelemaan enemmän muita. Vaikka kuinka halusin lähteä elokuviin illalla kavereiden kanssa oli mulla poni joka piti hoitaa.  Miten paljon voikin oppia yhdeltä ponilta, paljon!   Laika tietää varmasti enemmän mun salaisuuksia kun kukaan muu :D 

Tiedän, kun se viimeinen päivä tulee, että on se mun elämän raskain kokemus! En tiedä miten tulen selviämään siitä, mutta toivottavasti siihen on vielä paljon aikaa ja meillä on vielä yhteistä taivalta edessä. <3

Näin nyt olen kirjoittanut meidän vuosi postauksen... Jos jäi jokin vielä mietityttämään kysy vain : ) vastaan mielelläni.  

            Elämäni suurin valo!

      Kuka tähän ei voisi ihastua :3

"Paljon ollaan koettu, toisistamme opittu, ethän luotani sä lähde, tai ainakaan ilman hyvästejä jätä" 

                    Mu rinsessa <3

                            <3

Varustepostaus osa. 6

Riimut : ) 

Tuli käytyä riimu koppa samalla läpitte ja sieltä lähti niitä viisi kappaletta roskiin, osa oli niin huonossa kunnossa jo ja toisista puuttu peräti lukot.. 

      Yksi parhaista riimuista mitä laikalla on ollut : ) istuu tosi hyvin ja kestää. 

      Tämä on kans todella hyvä riimu vaikka maksoi päälle 7€ vain! Menee meijän kaikille poneille :D ostin tän laikalle mutta on sen verta pieni, että menee pikkusille paremmin joten tämä on vain vara riimuna laikalla. 

     Tässä on ihana kuvio ja väri : ) käytetty paljon tarhassa ja laitumella, koska on niin mukavan kevyt. 

      Näitä bucas riimuja löytyy kolme tälläistä samanlaista, mutta eri värisinä. :) tosi hyviä ja kevyitä. 

     Joskus muistaakseni hööksistö ostettu? ja toiminut meillä tarha riimuna. Maksoi tarjouksessa alta 20€, joten hyvin on kestänyt hintaansakin nähden.

      Tämä on meidän ihana kisa nahkariimu! :) hintaakin oli reilut sata euroa ja on ollut hintansa arvoinen. 

      Nämä on varavara...riimuja :D joskus kisoista voitettu ja käytetty satunnaisesti laitumella tai tarhassa. En kauheammin tykkää. 

      Riimun naruja löytyykin laatikollinen, mutta näitä käytetään eniten. Laikan ketjunaru näkyy myös tässä.  Nuo kaksi alinta kaksiväristä narua on meillä käytävällä, mutta tarvittaessa ne voi ottaa muuhun käyttöön. :)