Olin aina halunnut omaa ponia, kuka ei? : D aina yritin kysyä synttärilahjaksi ponia, mutta ei! Joululahja toive listassa luki vain yksi toive, poni. Aina selailin kaikkia myynti-ilmoituksia ja katselin hööksiltä ihania poni kamoja.
Siihen aikaan olisin kovasti halunnut pientä max. 135cm ponia ja sen olisi pitänyt olla kirjava! Eräällä ratsastuskoululla jossa kävin tunneilla oli juuri tälläinen poni ja siihen ihastuin silloin jo ihan täysin. Olisin jopa halunnut ostaa sen. Mutta ei en saanut ponia. Meille äidilleni ja sen siskolle tuli hevonen kun olin muistaakseni kolmannella. Enpä nyt niin kauheasti kiinnostunut koska se oli hevonen ei poni...
Pyörin kyllä tallilla mukana silloin tällöin.
Kävin eräällä yksityistallilla kaverini kanssa meidän lähellä. Autettiin siellä niin paljonkin ehittiin ja osattiin. Sinne tallille muutti tämä ruskea poni eli Laika. Siihen aikaan en enää käynyt kyseisellä tallilla, en oikeastaan tiedä lopetinko sen takia ettei kiinnostanut vai mitä..
Kaverini kävi silloin viellä siellä tallilla ja näki millainen Laika oli tullessaan. Se oli aika katastrofia (ratsastettiin gramaaneilla lähes koko ajan, sieltä joku aina tippu ja vaikka mitä muuta) : D koko poni! Noh, kaikkien mutkien kautta Laika muutti jossain vaiheessa pienelle yksityistallille meistä n. 20km päähän. Ystäväni siis kävi juuri siellä tallilla, jolta sitten kuulin, että tämä Laika poni etsisi vuokraajaa.
Muistan kun oltiin menossa katsomaan ja koeratsastamaan ponia. Mua niin jännitti, se voisi olla mun eka vuokraponi. Kaikki meni juuri niin huonosti kun vaan voi olla. Poni oli hankala karsinassa, selkään nousussa ja ratsastaessa. Silti se oli niin kaunis!
Kotona mietittiin asiaa ja parinkin ihmisen mielipide oli se, että poni on mulle liian vaikea. Joojoo.. Mutta mä haluan yrittää! Päätettiin kuitenkin mennä toisen kerran kokeilemaan. Ei sekään nyt kauhean hyvin mennyt mutta, halusin yrittää.. Päädyttiin siis, että kokeillaan vuokrata aluksi "koe aika".
Ekan viikon aikana poni puras mua naamaan niin että verta tuli ja pala lähti naamasta. Äiti kysy tämän jälkeen, että oletko ihan varma vielä? Olin itsekin jo vähän epävarma onko tässä järkeä, kun kaikki menee vain päin puuta, kun sen pitäisi olla hauskaa.
Eli ei helpolla päästy alusta, ei todellakaan. Ekalla hyppy kerralla poni veti jäkyttäviä kamaze hyppyjä : D ja yhden esteen jälkeen poni lähtikin toiseen suuntaan ja mun toinen jalustin lähti ja tasapaino hiukan tippu toiselle puolelle, niin poni veti siitä hirveetä heparit ja lähti paniikissa eteen kunnes tuli aita ja stop. Minähän tietysti lensin kovaa maahan :D mutta mua nauratti kauheasti vaikka maa ei ollutkaa mikään pehmeä...
Alku viikot ei tosiaan ollut mitään ruusua. Välillä kyynel silmässä tuli mentyä kotiin. Mutta silti siinä ponissa joku veti puoleensa. Käytiin paljon maastoilemassa koska tallilla ei ollut kunnon kenttää. Tehtiin helposti 3tunnin käynti lenkkejä. Näillä yhteisillä seikkailuilla poni oli ihan eri poni kun millaiseksi se muuttui taas hoitaessa tai selkään nousussa. Silloin kun se sai mennä eteenpäin oli se tyytyväinen. Silloin huomasin jo sen rakastavan liikuntaa. Alkuunsa kävin vain 2-3 krt viikossa, jolloin poni muuten vapaili, en ehtinyt useammin. Huomasin kiintyneeni poniin niin paljon, että halusin käydä tallilla useammin ja niinhän me sitten ruvettiin käymään niin usein kun päästiin.
Ponin kanssa alkoi sujumaan jo paremmin, luottamusta kerääntyi. Käytiin ekat estekisat puomiluokkana ja sijoitushan sieltä tuli. Tämän jälkeen entisestään tuli tunne siitä, että tästä voi tulla vielä jotain. Mentiin toisiin kisoihin ristikkoluokkaan ja sijoitus napattiin siitäkin. Poni muutti lopulta meijän läheiselle tallille joka myös varmisti hyvä kehityksen kun käytössä oli hyvä kenttä ja kävelymatkan päässä maneesi. Mutta täytyy sanoa, että ilman sitä, miten me alotettiin yhteinen taival maastoilulla ei olisi meillä näin hyvää luottamusta, koska oli pakko vaan luottaa poniin teillä mentäessä. Siellä kuitenkin kulki tukki- ja maitorekkoja.
Uudella tallilla muuttu kaikki. Alettiin käymään tunneilla, hoidin aamu ja iltatalleja, poni pääsi laitumelle jn. Vietin paljonkin aikaa tallilla. Päätettiin ottaa poni ylläpitoon, kun kerta muutenkin kävin tallilla lähes joka päivä. Poni oli muuttunut jo paljon. Laidun teki selvästi hyvää sekä se, että päästiin työskenteleen kentällä päivittäin. Hypättiin tähän aikaa max. 70cm. Ponin hoito/karsina käyttäytyminen alkoi parantua! Luottamusta löytyi jo 60%. Tähän aikoihin ostettiin ponille myös muutavia tavaroita. Kaikki ei mennyt vieläkään ihan täydellisesti, mutta tiesin silloin, että nyt ei voi enää luovuttaa. 2008 alettiin katselemaan mulle ponia joko ostetaan tai ylläpitoon. Muutamia kivoja löytyi.
Tuli minun 13v synttärit 27.7., en saanut vanhemmiltani mitään lahjaa ja ihmettelin toki asiaa paljon.
30.7. Iskä kysyi että haluanko todella vielä oman ponin, sanoin että en tiedä enää se tarkoittaisi nimittäin laikasta luopumista ja olin jo kiintynyt siihen vahvasti. Sanoin äidille, että entä jos ostetaan Laika. Se ei kauheasti innostunut, koska olisi halunnut mulle ponin joka olisi helpompi, mutta sain onneksi sen yli puhuttua ja niin kirjoitettiin paperit! <3 siitä lähtien (2008) olen omistanut tämän ihanan ponin. Ilman iskä tämä ei olisi ollut mahdollista, kiitos siitä hänelle! Alussa en todellakaan olisi uskonut, että näinkin pitkään jaksan taistella pelkkää myrskyä vastaan(vaikka monta kertaa meinasin luovuttaa), mutta onneksi vihdoin, kun vain jaksoin monta vuotta, niin saan kiitosta ja nyt on vihdoin aika auringon paisteen! Isoin myrsky on selätetty.
Mielestäni meillä on alkanut vasta viime ja tänä vuonna olemaan sellainen "suhde" jota en voinut koskaan ajatellakaan löytäväni varsinkaan Laikan kanssa. Mun on vaikea kuvailla sitä alkua niin, että ymmärtäisitte täysin kuinka vaikea se oli...
Eikä sitä varmastikaan moni nytkään usko ja ymmärrä. Silloin ekan yhteisen vuoden jälkeen pääsin perille noihin kilpailu asioihin ja mitä kaikkea voisi ponin kanssa tehdä. Jolloin tajusin, ettei laikasta ole siihen silloin mun kanssa, kun se on liian vaikea, joten laitoin sen myyntiin ja oltiin jo yhden tytön kanssa puhuttu vaihdosta. Mutta jokin kuitenkin vaihto minun mielipidettä. ONNEKSI!
Monia kertoja ajattelin myydä Laikan, mutta aina jokin on kääntänyt ajatukseni.. Joten muistakaa, älkää luovuttako ;) Laika on ollut mun oma kuusi vuotta ja niistä neljä on mennyt yhteiselon hakuun. Taistoon luottamuksen saamiseksi, se ei ole ollut helppoa, itkua, vihaa, kipua... Mutta nyt se on vihdoin saatu ja pysyy!!!
Multa meni ponivuodet vähän hukkaan,mutta ei voi mitään. Sain ponin ollessani jo 13v joten ei siinä paljon aikaa ollut, sekä poni oli niin vaikea mulle, että luottamuksen saamisessa kesti. Olen kuitenkin onnellinen siitä, että mulla on tuo poni vaikka harmittaakin vähän, ettei päästy näyttään poniluokkiin taitojamme, mutta vaikka laikia ei pääsisi yhden maapuominkaan ylitse on se mulle kultaakin arvokkaampi. Harvoin edes ajattelen, että mulla on vanha maajoukkue tason poni, koska mulla sillä ei ole merkitystä vaan sillä millainen se on nyt..
" Sä olet mun kyynel, jota en halua pyyhkiä, olet mun aurinko, jonka en halua koskaan laskeutuvan, olet mun meri jonka en halua koskaan kuivuvan, olet elämäni, enkä halua sen koskaan kuolevan "
Tapahtui mitä tahansa pysyn sun rinnallain loppuun saakka... <3
Tämä poni on opettanut mulle elämästä, hevosista, ratsastuksesta, hyvistä ja huonoista päivistä, kaikesta.. Elämän opettaja. Olen oppinut kestämään epäonnistumisia ja iloitsemaan pienistäkin onnistumisista. Miltä tuntuu olla jostain elollisesta vastuussa ja huolehtimaan sen hyvin voinnista. Tiedän että olen helposti itsekäs ihminen ja Laikan tulon myötä olen oppinut myös ajattelemaan enemmän muita. Vaikka kuinka halusin lähteä elokuviin illalla kavereiden kanssa oli mulla poni joka piti hoitaa. Miten paljon voikin oppia yhdeltä ponilta, paljon! Laika tietää varmasti enemmän mun salaisuuksia kun kukaan muu :D
Tiedän, kun se viimeinen päivä tulee, että on se mun elämän raskain kokemus! En tiedä miten tulen selviämään siitä, mutta toivottavasti siihen on vielä paljon aikaa ja meillä on vielä yhteistä taivalta edessä. <3
Näin nyt olen kirjoittanut meidän vuosi postauksen... Jos jäi jokin vielä mietityttämään kysy vain : ) vastaan mielelläni.
"Paljon ollaan koettu, toisistamme opittu, ethän luotani sä lähde, tai ainakaan ilman hyvästejä jätä"
Ihana tarina ja upea teksti!
VastaaPoistaKiitos paljon! : ) ihana kommentti.
PoistaMä muistan laikan tuolta kuudenvuoden takaa ja se oli kyllä melkoinen PONI :D
VastaaPoista::: D jooh.. On niin tempperamenttinen poni.
Poista