Kun kerran ylämäkeen lähdettiin..

Blogin piti ajat sitten herätä tähän hetkeen, mutta valitettavasti ei aika ole antanut periksi, eikä ole oikein ollut aihettakaan.. Eikö sitä niin yleensä sanota, että kun alamäkeen lähdetään mennään sitten loppuun asti? Noh, mulla alkoi hevosten kanssa alamäki. Joskus tulee niitäkin aikoja, valitettavasti. Ainakun ajattelee positiivisesti, kyllä se tästä, niin tulee jotain uutta. 

Oikeastaan koko kesä on mennyt ratsastuksen osalta penkin alle.. Ei kisoihin päästy ja valmennuksiinkin silloin tällöin. Noh, joko ensi kausi olisi meitä varten? Näin on ainakin ajateltava.

Aloitellaan kuulumiset vaikka pikku iivusta. Se on ollut nyt reilu kuukauden laitumella. Tutut tarjosi meille mahdollisuutta viedä pikku mies heidän oriensa kaveriksi, joten totta kai innostuttiin. Mikä olisi varsalle parempaa, kuin kaverit, isot laitumet ja 24/7 laiduntamista, kunnon pihatolla. Tosin kohta kesä on jo ohitse ja haetaan iivu kotiin. Herra on saanut siellä nauttia ja lomailla, kerran kävin katsomassa, kun ukkeli sai hiukan köniinsä toisen laitumen orilta. Muuten olen antanut nauttia suomen lyhyestä kesästä ja viimeisestä "vapaasta" kesästä. Iivu kun täyttää ensi vuonna jo 4v jolloin ei pääsekään nauttimaan tuollaisesta löhöilystä koko kesää ;)  vaikka on ihanaa varsan puolesta päästä sellaiseen paikkaan, niin silti alan kaipaamaan sitä jo kotiin. <3 noh, kohta.... 

Siirrytään nuorimmasta vanhimpaan eli polleen. Polle ja Laika oli hetken kaksistaan meillä kotona ennen lilin saapumista ja siinä ajassa, niistä on tullut super hyvät kaverit. Rapsuttelevat aina toisiaan! Tällä hetkellä Polle elelee leppoisaa eläkeläisen elämää, muiden heppojen seuralaisena sekä pikkusten opetusponina. Polle on kyllä mitä mahtavin opettaja, se kokemus ja luonne! Polle on muutenkin ollut nyt hyvässä kunnossa ja toivotaan että pysyykin, toki siitä alkaa huomaamaan pitkän iän esimerkiksi siitä että se olisi ympäri vuoden pitkässä karvassa, ellei sitä kilpattas kesäksi. Kokoperheen haliponi!

Laika, se mun silmäterä. Aina välillä on päästy treenaamaan ja sitten taas sairaslomalla.. Tälle kaudelle on riittänyt kaikenlaista. Poni on todellakin päättänyt että me ei kisata :D kaikki taisi alkaa keväällä.. Ensin pitkä kuntoutus laitumella tapahtuneesta rytäkästä, sitten muutama silmätulehdus ja nyt viimeisenä mutta ei vähäisempänä ollut tapaus johon viime postauksetkin liittyi. Olin välillä jo varma että tähänkö se meijän yhteinen taival loppu. Poni oli huonossa kunnossa, ikinä ei vielä ole sen kanssa ollut tätä tilannetta, että saisin pelätä, näenkö sitä enää huomenna, mutta onneksi kaikki meni parhain päin! <3  tosiaan tilanne jäi ns. tuntematon diagnoosi, eivät oikein osanneet sanoa varmaksi mikä on... Kipulääkettä suoraa suoneen, valvomista, kävelyä, Heinän mittaamista korren tarkkuudella... Huhu! Elämäni pelottavimpia hetkiä. Tällä hetkellä kaikki on sentään hyvin (kopkop*) ja selkään on päästy takas.. Katsotaan kuinka kauan... Nyt tietysti odottelen sitä kohokohtaa eli laskua! Ja nehän tunnetusti on hevosten kanssa ihan mukavia summia, mutta tärkeintä että poni voi nyt hyvin. <3 ei tiedetä syytä mistä tämä kaikki lähti, mikään ei ollut muuttunut edes.. Ell: vain sanoi, että näitä voi tulla, toiset reagoi pienenpäänkin juttuun voimakkaasti. Itse epäilin jonkinmoista tukosta ja näin lopulta ell kanssa puhuttua hän sanoi ettei se nyt varsinainen tukos ollut, mutta sen alku. Onneksi olin nopea reagoimaan tilanteeseen, nimittäin pahimmillaan tilanne olisi voinut viedä hengen. :/ toivotaan että tämä ei tule uudestaan... Eikä kiitos mitään muutakaan, alkaa riittämään jo. 

Alkuunsa poni ei saanut rehua ollenkaan ja heinääkin varovasti, kunnes vatsa alkoi normisti toimimaan. Kaikki oli hyvin tarkkaa ja säännösteltyä, ekat päivät koppihoitoo ja sen jälkeen sairastarhaan. Pikku hiljaa muutama kourallinen vihreetä, jotta tottuu taas siihen. Ell nimittäin piti hyvänä, että poni pääsee laitumelle kunhan tilanne paranee, jotta pääsee paljon käveleen sekä syömään juuri silloin kun hevosella itsellä on tarvetta. Se on parasta hevosen mahalle. :)  nyt poni jatkaa edelleen säännösstelyllä heinällä. Päivällä jos tilanne hyvä laitumella ja yöt tietysti sisällä heinäverkon kanssa. Rehut on jätetty edelleen pois lukuunottamatta vatsan toimintaan auttavia jauheita sekä öljyjä. 

Tälläkin viikolla olisi ollut yhdet hyvät kisat, mutta ne jää tietysti pois kuvioista, niin kuin monet muut.. Mutta tavoitteena on syyskuun lopulla olevat kisat lähitallilla, katsotaan päästäänkö sinne vai mitä sitten hevosilla on.. Pääasia kuitenkin että hevosilla on asiat hyvin ja ne tulee kuntoon ! :) kisoja tulee ja menee...

Noh, vaihdetaanpa viimeisen hevosen eli lilin kuulumisiin, voisin aloittaa niin että ei hyvin me. Oikeastaan mikään ei ole sen kanssa mennyt putkeen ja selässä olen päässyt olemaan tasan kaksi kertaa.. Joten voisiko paremmin alkaa uuden hevosen kanssa? Katsotaan nyt mitä tässä tapahtuu, olisi nimittäin kiva päästä treenaan ja valmennuksiinkin. Kun eka asia saadaan selvitettyä tulee taas jotain uutta, Huoh... Kerron tästä myöhemmin lisää, kunhan saan itsekin asiat selvitettyä ja tehtyä päätöksiä. 

Mutta näin "positiivisiä" asioita meille kuuluu, joten hiljaisuuskin on tainnut meille olla suotavaa ;)  ei tämä huonompi jakso voi onneksi loputtomiin kestää, on sen hyvän jaksonkin joskus alettava... Kunhan ei ainakaan enää huonommin menis. :D tykkään kuitenkin kaikista meijän hepoista, niiden virheineen. Ne on vaa niin sopivia meille ja tykkään touhuta joka päivä tän kolmikon kanssa(kohta nelikon). Taas pitkään muiden tallissa hevostaan pitäneenä, on se kuitenkin kaikkein ihaninta saada hoitaan niitä kotona. <3  nii ja tarkoitus olisi ensi kuussa ajaa pikku e jotta pääsen itse kuskaan hevosia, kun perus kortti ei kahteen riitä. 

Mutta näin, tälläistä tällä hetkellä :) tuttuahan tämä, elävien kanssa kun kuitenkin touhutaan, kaikenlaista voi tapahtua ja olla, siihen on vain totuttava..

P.s poni sai myös toissapäivänä riehuttua tarhassa etusen vuohiseen haavat, joten katsotaan, kuinka taas poni pääsee liikutukseen.  

                         Kevät  :) 

                       Ilta lenkillä 

       Saikkulainen 

                             <3

              Laika ja polle kesäkuussa :)

      Ilta kävelyllä tiellä :)

Seitsemän vuotta..

~ meil on ollut vaikeet, mut ollaan niist selvitty. On ollut ylämäkii ja alamäkii, koskaan ei tiiä mihin se johtaa. Aina nousta ja joskus taas laskettu, tä on elämää ei sen enempää. Ollaan annettu kaikkemme, taisteltu toisten vuoksi. Pelattu täysii, ei annettu periksi. Me mennään tää reitti loppuu ja katsotaan koska tää loppuu. Annan kaikkeni, sun vuoksesi.  En irti päästä, ennen kuin on aika. ~

Tärkeimmistä tärkeimmän, elämäni hevosen kanssa tuli tänään yht. Seitsemän vuotta täyteen!! :3 <3 

Kauhun hetkiä..

Ensin ok, sitten taas huonompi, yksi oikein huono päivä, siten taas ok päivä ja mitä sitten? Ei yhtään hyvää päivää... Mitä tehdä. Kahta eläinlääkäriä konsultoitu molemmat sanoo samaa, mutta ei mitään selvää.. Itse tiedän ja tunnen paljon, mutta en riittävästi. Jos tilanne ei muutu, en odota enää. Sitten lähtö klinikalle.. Kaikista kauheinta on epätietoisuus... Onko poni kunnossa vai ei? Ammattilainen sanoo että ei hätää, mutta omassa mielessä kaivertaa.. Ketä uskoa tai mitä tehdä. Mielestäni hevosten kanssa ei voi koskaan olla liian tarkka. Tilanne voi muuttua niin sekunneissa..  Kuuntelen itseäni ja teen päätökseni omasta rakkaastani, mikä tuntuu parhaalta..  Epätietoisuus on pahinta.

   Pidän susta kiinni niin pitkään kun mahdollista <3 

Hevosen omistajan pahimpia pelkoja...

Taistele, älä luovuta, jää tänne, älä lähde...

~Kun voimat oudon maan sun veisi mukanaan, mä missä lienenkin, niin tulen takaisin. Sun rinnallasi oon, yön pedot kaikotkoon, sillä en sun särkyä anna mä en~ <3    Johanna kurkela 

< HUOM! BLOGISSANI REMONTTI >

Tällä hetkellä siis blogissa on jonkin aikaa kestävä ulkoasun remontti sekä tietojen päivitys projekti meneillään, joten älkää pelästykö vaikka tämä näyttää välillä mitä sattuu... :) 

Uutta voimaa blogiin..

Vihdoin pääsen kirjoittamaan asiasta, josta olen malttanut pysyä hiljaa ennen kuin kaikki varmistuisi ;) eli ollaan etitty mulle jo pidemmän aikaa hevosta ja nyt se vihdoin löytyi ja saapui 24.6. 

               Hän on niin kaunis <3 

Ei ruusuja pysty aina poimimaan ilman piikin iskua...

Keksin tuon otsikon äsken ja se kuvaa aika hyvin tätä tilannetta.. Yritän selittää tämän kaiken mahdollisimman selvästi. Jos olisin julkaissut tekstin joka tälläkin hetkellä on luonnoksissa tallennettuna, olisi se pelkkää jee, kuinka hyvin meillä menee hömpötystä, mutta nyt se on vähän molempia, hyviä sekä huonoja uutisia... 

Ensimmäinen ja ehkä pääasia on se, että Laika asuu kotona, on asunut nyt reilu kaksi viikkoa. :) tämä on ihan mahtava asia, koska meidän muuton yhteydessä tallimatkasta tuli lähes tunnin mittainen, joka on ihan liian pitkä. Talli jossa me oltiin, oli ihan mahtava paikka, joten ihan ikävä tulee sinne ja sitä mahtavaa talliporukkaa! <3 Ihan harmittaa ettei aikasemmin löydetty, niin loistavaa paikkaa...  Mutta kyllä on kuitenkin aina ihan eri pitää kotona hevosia ja varsinkin nyt kun meillä on hyvät puitteet, näin aktiivisen treenaajankin makuun ;) 

Ponille alku oli tosiaan aika vaikea, kun oli asunut niin isossa tallissa ja nyt tuli talliin missä on vähemmän hevosia. Oltiin tehty laikalle oma tarha vähän kauemmaksi toisista, niin että kuitenkin selvästi näki kaikki toisensa, mutta sille ei se kelvannut, vaan juoksenteli levottomasti ja huuteli, joten otettiin se sisälle (ettei karkaa) ja tehtiin sille poikien viereen "norsu" tarha, eli aidat oli n. 150cm korkeat että varmasti pysyy, ei ole turvallista jos uudessa paikassa heti karkaa. Alkuunsa ponin piti siinäkin vielä riehua, mutta onneksi sitten alkoi pikku hiljaa rentoutumaan. Laika kun ei saisi myöskään sen takia turhaa riehua, ettei kengät irtoa, kun ne on nyt pysynyt jalassa *kopkop*. 

Laika sai alkuunsa kotona heinää ja tuoretta ruohoa sekasin, että tottuu taas vihreään. Kesäkuun ekalla viikolla ponit pääsi pikku hiljaa maistelemaan laitumille vihreää, vähän kerralla. 

Laikan eka (kesäkuun) viikko kotona oli kevyttä uuteen paikkaan tutustumista. Poni piti vähän vapaita ja mentiin kevyesti kentällä. Noh, sitten tuli se päivä mitä pelästyin kauheasti.. Poni riehu pellolla, kiitos kauhean myrsky/vesisade puuskan. Äkkiä poni sisälle, mitään ei onneksi ainakaan ulkoisesti siinä näkynyt. Mutta seuraavan päivänä kun nousen selkään ja kuuluu "naksunta"... Pysähdyin ja hengitin syvään. Äkkiä soitto äidille, että tulee katsomaan. Katottiin poni maasta ja selästä liikkeessä, ei onnu ja missää ei ole turvotusta eikä aristusta. Eli mikä nyt on? Poni vaan takaisin talliin ja pelko ajatukset mielessä pyöri.. Kengitys oli lähenemessä, joten voiko johtua siitä, että kenkä on löysällä? Noh, heti soittoa tutulle ELL ja kysymään mitä hän on mieltä. Sovittiin että katsotaan ensin kengitys ja pyydän hierojan paikalle. Kengittäjä kävi viikolla, ääni jatkui sen jälkeen vielä. Vklp:uksi vihdoin sain hierojan paikalle. Ääni ei siis kuulu koko aikaa, eikä mielestäni maastakäsin liikkuessa.. Joten alkoi todella pelottaa, jos ja mitä sitten, sanat pyöri päässä. 

Hieroja katsoi heti takaosan, mistä epäilin äänen tulevan. Ei mitään löytynyt. Jalat kunnossa, kaula sekä niska kunnossa, selkä kunnossa.. Suoralla liike käynnissä ja ravissa testit. Kaikki puhdasta! Kaikkia paikkoja katsottiin, mutta kaikki muut oli kunnossa paitsi lanneselkä. Se on ilmeisemmin mennyt siinä riehumis rytäkässä ja hieroja sanoi, että ääni voi tulla myös siitä. Lihakset oli mennyt kireäksi.. Poni sai hieronnan ja lanneselän lihaksiin laserhoitoa. Nyt se huilii maanantaihin, jolloin selästä saa kävellä. Luultavasti kuitenkin kävelyttelen maasta, koska neiti on ollut huililla, jo sen verran, että en usko sen suostuvan kävelemään, jos kiipeäisin selkään. Tiistaina saa kokeilla kevyesti askellajit selästä ja mikäli ääni vielä kuuluu lähtee poni kuviin. Poni saa nyt laserhoitoa muutamia kertoja, lämpöpussit lihaksille, venyttelyjä sekä nyt pitää käyttää enemmän Back on track loimea. Eikä poni saisi riehua. Vaikka näin tapahtu, en voisi kuvitellakaan laittavani sitä "pumpuliin" niin ettei se pääsis enää laitumelle. Se rakastaa sitä ja näin olisi voinut tapahtua koska vain. Onneksi kyse ei ole mistään vakavammasta ja päästään kohta taas takas treeniin ;) (ja todellakin toivotaan että se ääni johti vain tästä). Uskoisin, että kaikki ei olisi tähän näin isosti edes reagoinut, mutta herkän ponin omistajana sekä itse (hysteerikko) minä en voinut olla selvittämättä asiaa. Tiedän koska kaikki ei ole laikalla hyvin, sen on oppinut tuntemaan tässä (kohta) seitsemän vuoden yhteiselon jälkeen. :) 

Kyllä me tästä noustaan! Entistä parempina. Toki harmittaa, kun kahdet kisat jäi välistä ja kenttä saatiin kuntoon, mutta asiat on laitettava tärkeys järjestykseen. :) 

Ponit on nyt laitumella ollut lähes koko päiväisesti, ei siis öitä. Silti laikalle kertyy hirveästi virtaa, eilen se pelkäsi naapurin pihassa olevaa tuuli viipperää ja kun sen pitäis ottaa ihan rauhassa :D pikkusetkaan ei ole ollut öitä ulkona, kun ilmat on ollut niin huonoja, mikäli ilmat (joskus) paranee, pääsee ne olemaan yötäkin laitumella. 

Iivu oli taas käyttäytynyt vuolussa, super hienosti! Se on kyllä niin hieno jätkä! <3 ja se menee traileriinkin jo niin kivasti.. Innolla odotan kuinka kiva siitä vielä tulee. 

Vaikka iivu on nyt kesälaitumilla lomilla, voisin sen ottaa liinan päähän joku päivä,  jotta saan teillekin siitä uutta materiaalia, vaikka ihan video muodossa ;) 

Postaus vähän venähti mutta halusin kertoa nyt yhteen postaukseen missä tässä mennään, jotta pääsisin päivittelemään tätä blogia taas ihan normaalisti :) toivottavasti pääsitte kärryille missä mennää.. Joten jatketaan tästä sitten taas eteenpäin tulevaa aikaa ;) 

Kirjoittelen teille tiistaina seuraavan kerran, kun olen päässyt ponin selkään, niin nään mikä on sitten tilanne. Heippa! 

                   Huhtikuuta :)

      Iivun kanssa metsäretkellä :)

           Treeniä ;) 

      Esteitä kohti ;) huhtikuulta nämäkin..

     Maastoeste treeniä maneesissa ;) 

  Huhtikuussa treenattiin kovaa ;) ja poni oli super hieno!

        Kissa oli traikun uus matkustaja ;)