Juuri kun meillä alkoi sujumaan, tai ainakin löydettiin jo yhteistä säveltä.. Kaikki menee lyttyyn, ihan kuin naamaan olisi lyöty paistinpannulla tietämättä.. Tämä epätietoisuus, se raastaa.. Haluan ettei sillä ole kipua, nyt en voi siitä olla varma. Eniten jännitää, löytyykö sieltä vikaa ja mitä, pystyykö enää korjaamaan.. Aikaistettiin klinikkaa, nimittäin nyt se ontuu ravissa, ennen piikitystä ei.. Huoh! Kaiki tehdään mitä pystytään ja tutkitaan kaikin keinoin! Näillä näkymi ei siis piikitykseen vastaa halutulla tavalla. Harmittaa todella.. Tällä hetkellä on nii kova huoli ja stressi ettei nukkumisestakaan tule oikein mitään.. Päänsärkyä ja mahaongelmia tullut jo itsellekin.. Ei riitä että Heppa sairastaa ;P
Minulle ku hevoset on ystäviä eikä vain kilpailukavereita.. Mä en tosiaan tiedä millainen mun reaktio on, jos tulee todella huonoja uutisia.. :0. Mutta nyt peukut pystyssä..! Tietysti itse hoitoalalla työskentelevänä tässä tulee hössötettyä todella herkästi ja hermoiltua...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti