Pitkän jankutukseen jälkeen sain vanhemmat vihdoin suostumaan, että minulle ostetaan poni. Olin pitkään jo selaillut netistä poneja, en pelkästään myytäviä vain yleisesti ponien kuvia, miettien minkä näköisen ponin haluan. Silloin vain unelmoin pörröisistä, hiukan pulleista pikkuponeista, jolla oli pitkä harja.. En ajatellut silloin kisoja tai valmennuksia, vain sitä että se oma poni odottaisi tallilla. Voisi työntää kätensä ponin ihanan paksun karvan sekaan ja laskea pää sen kaulalle ja tuntea pakkaspäivänä sen lämmön... <3 onko mitään sen parempaa..
Unelmoin erään ratsastuskoulun ponista, jossa silloin kävin tunneilla, mutta äiti ei suostunut, koska kyseinen poni oli jo niin vanha :/ mua tietysti harmitti kauheasti koska se oli mielestäni kaunis ja ihana poni.. Joten jatkoin netin selailua. Ei mitään sopivaa löytynyt. Ehkä unelmoin jotain mitä ei voinut löytää? Tai petyin kun en saanut sitä minkä halusin. Käytiin kokeilemassakin eriponeja, mutta ei löytynyt sitä "mun" ponia..
Katsoin heppaohjelmia ja haaveilin, että noin minäkin kohta hymysuin laukkailen niityllä oman söpön pienen karvaisen ponini selässä. :) haluamaani ponia ei kuitenkaan löytynyt.. Kunnes kuulin ponista joka etsii vuokraajaa ja päädyttiin äidin kanssa, että se opettaisi vielä lisää minulle vastuuta "omasta" ponista, kunnes se oma löytyisi. Aluksi se oli vain sitä, että kävin ratsastuskoulussa tunneilla ja vuokrasin ponia (joka oli siis Laika). Aluksi se oli tosiaan vain poni muiden joukossa, en voinut kuvitellakaan sitä omakseni.
Sitten meille ehdotettiin kyseistä ponia puoliylläpitoon. Tässä vaiheessa hiipi jo vähän ponin osto aikeet, kun mulle riitti ratsikoulutunnit ja ponin liikutus 2-3krt viikossa. Kerettiin hetki menemään näin kunnes meille tarjottiin ponia kokonaan ylläpitoon. Koska olin kerennyt jo poniin kiintymään ja alkoi pientä kehitystäkin näkymään otettiin se sitten kokonaan. Eipä siinä kauaa menny kun ponin omistaja ehdotti, että me ostettaisiin se, koska oli muutenkin ajatellut laittaa sen myyntiin. Sehän me sitten ostettiin. Jolloin laikasta siis tuli mun oma :) alku meni ihan hyvin, sitten tuli taas vaikeampi hetki jolloin oltiin myymässä sitä ja ostamassa helpompaa.. Tiedettiin, että ei ostettu mitään helppoa ponia. Nytkin välillä äidin kanssa mietitään millainen "riski" otettiin ostamalla vaikea poni. Mutta kaikki on mennyt kuitenkin ihan hyvin :) olen kyllä pudonnut selästä, mutta loppu peleissä kuitenkin melko vähän ja sehän kuuluu tähän lajiin.. Jos oltaisiin ostettu sellainen minun ihanne poni (josta haaveili ennen vuokrausta) oltaisiin jouduttu myymään se pois, koska ei sellaisesta olisi ollut minulle valmennus ja kisakumppaniksi, kun taas laikasta on ollut... Kaikki on laikassa erilaista mitä silloin pienenä haaveilin ponissa olevan. Se ei ole pieni, ei pörröinen, ei halittava, ei lempeä, en voi sillä laukata pitkin niittyjä niin kuin pienenä kuvittelin tekeväni ponin kanssa, mutta silti en muuttais mitään! Olen onnellinen, että ostettiin Laika ja en osaa sanoilla kuvata kuinka tyytyväinen olen, että kaikista vaikeuksista huolimatta ollaan jatkettu yhteistä taivalta ja tullaan jatkaan loppuun asti. Se on asia mikä on varma! :) jos en muulla voi kiittää ponia joka on tehnyt paljon eteeni, niin sillä että se saa pysyä mulla elämänsä loppuun asti...
~ haaveilin pienestä pörröisestä ponista, sainkin jalon täyttäverta suonissaan kuljettavan kuumakallen ~
Mutta silti, se on minulle hyvin tärkeä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti