tiktaktiktak..

Heräsin ekan kerran 4.30 aamuyöstä ja sain unta takaisin vasta  viiden jälkeen. En tiedä heräilyn syytä, mutta veikkaan, että se johtuu asioista jotka pyörii mielessäni kokoajan( liittyy tähän harrastukseen). Olen oikeasti ihminen joka nukkuu aina ja joka tilanteessa kuin tukki, edes kova myrsky ei saa minua hereille..  Joten oikeasti eräät asiat  painaa mieltäni koko ajan ja siksi en pysty ajatteleen tai tekemään mitään. Jopa koe meni ihan plörinäksi, kun pää oli, niin täys muita ajatuksia, jotka valtaavat koko "aivot".
Päässäni pyörii monia vaihtoehtoja sekä ratkaisuja tilanteeseen , mutta mikä on tässä tilanteessa oikea? Se on vaikea päätös.
Minun pitää vain nyt päättää mikä on parasta mulle ja ponille. Mutta mennään välillä muihin asioihin, kun näihin tylsiin  löpinöihin :D

Tosiaan silloin maanantaina en ollut tallilla, kun olin kipeä. Tiistaina sitten menin ja sielä vastassa oli hörisevä pieni poni, jolla jälleen oli ikävä :D sen on aina, vaikka olen vain päivän pois, mutta kun se on tottunut siihen, että käyn päivittäin edes moikkaamassa.
Päätin kokeilla kenttää, kun edellisenä päivänä oli satanut lunta ja juu olihan se aluksi hyvä, mutta rupesi sitten menemään sohjoksi. En mennyt, kun 20minuuttia. Ja siinäkin sain vain muutaman hyvän pätkän. Joten se kentällä ratsastus oli mielestäni enemmänkin turhaa, kun hyödyllistä. Oikeastaan mietin sen ratsastuksen jälkeen, että miksi edes kokeilin.
Noh.. Tulipahan kokeiltua.

Eilen sitten viisastuneena ihmisenä päätin lähteä suosiolla maastoon ja seuraksemme saimme Emilian ja oodin. Käveltiin vaan reilu 10km lenkki ja aikaa meni reilu tunti. Oltiin molemmat ilman satuloita ja ei taaskaan säästytty " ongelmilta" :D nimittäin ensin oodi rupesi pelkäämään jotain olematonta ja mun pieni poni perässä. Ensin pyörähti oodi ottaen sen jälkeen muutaman laukka askeleen ja laika perässä :D yritettiin uudestaan eteenpäin. Sama toistu entistä vauhdikkaammin, joten Emilia päätti taluttaa oodin siittä tilanteesta ettei satu mitään :) Hyvä näin! Päästiin tilanteesta lopulta ohitte pörisevien possujen kanssa.   Minäkin jo pari kertaa mietin tulenko alas ja talutan, koska en haluu sitä vaihetta, että toi possu rupee peruttaan ojaan tai pomppiin pystyyn tai mitä muuta tyhmää se keksii.
Selvittiinhän siitäkin lenkistä hauskoin possuheppa kohtauksin sekä nauraen.

Tässä juuri makoilen vielä sängyssä ja kohta menen suihkuun ja lähden sitten lääkäriin.  Sen jälkeen menen kouluun hetkeksi jos ehdin. Jonka jälkeen kipin  kapin tallille ja luultavasti lähetetään hallille<3 :)

mutta joo, minä lähden nyt aamupalalle. Heippa ja mukavaa koulu/ työpäivää kaikille! :)
P.S kesä lähestyy<3